Sokkivaihe alkaa heti kriisin laukaisseen tilanteen jälkeen. Sokkivaiheen aikana ihminen ei kykene vielä käsittämään sairastumistaan ja saattaa jopa kieltää sen. Sokkivaihe saattaa kestää muutamasta tunnista muutamaan vuorokauteen.
Tämä ei voi olla totta!
Osa sokkivaihetta elävistä lamaantuu täydellisesti, osa taas käyttäytyy mekaanisesti ja sulkee tunteet pois. Jotkut saattavat reagoida sokkivaiheessa panikoimalla tai voimakkaalla kiihtymystilalla. He saattavat esimerkiksi huutaa suoraa huutoa tai itkeä raivokkaasti. Lamaantuminen ja levottomuus saattavat myös vaihdella vuoron perään. Sokkivaihetta elävien reaktiot, esimerkiksi näennäinen tunteettomuus ja tunteiden poissulkeminen saattavat hämmentää läheisiä ihmisiä ja jopa aiheuttaa paheksuntaa. Tunnetila voi olla epätodellinen ja ulkopuolinen.
Sokkivaiheen reaktiot voivat tuntua pelottavilta ja omituisilta. Niillä on kuitenkin tärkeä psyykettä ja elämää suojaava merkitys. Liian suurta järkytystä ei voi hahmottaa lyhyessä ajassa ja sokkivaihe antaa aikaa kohdata uusi tilanne ja käsitellä sitä pikkuhiljaa.
Sokkivaiheessa oleva tarvitsee yleensä konkreettista turvaa ja kokemuksen siitä, että läsnä olevat ihmiset hallitsevat tilanteen. Sokkivaihetta elävän kanssa on hyvä keskustella tapahtuneesta rauhallisesti. Tässä vaiheessa ei ole hyvä olla yksin, vaan kannattaa hakeutua toisten luo, purkaa tuntemuksiaan, ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tapahtunutta.
Kannattaa ottaa huomioon, että kerrotut asiat eivät jää useinkaan sokissa olevan mieleen ja että puheen pitää olla rauhallista, selkeää ja yksinkertaista, sillä sokissa olevan kyky vastaanottaa tietoa on heikko. Esimerkiksi ei välttämättä muista, mitä vastaanotolla on puhuttu tai millaisia hoito-ohjeita on saanut.