Reaktiovaiheen alussa useilla ihmisillä esiintyy oudoiksi ja hämmentäviksi koettuja tuntemuksia. Ihmisen mieli yrittää vielä kieltää tapahtuneen ja oudot tuntemukset ovat osa tätä prosessia. Voimakkaat tunteet, kuten pelko, viha ja ahdistus, ja niiden suuret vaihtelut ovat tyypillisiä reaktiovaiheessa.
Elämä tuntuu vuoristoradalta.
Reaktiovaiheessa oleva tarvitsee kuuntelijaa sekä konkreettisia ohjeita ja tukea arjesta selviämiseen. Tässä kriisin vaiheessa tapahtuman käsittely on alkamassa ja ihminen tasapainoilee sietämättömältä kokemukselta suojautumisen ja sen käsittelemisen aloittamisen välillä. Reaktiovaiheessa sairaus toistuu usein muistikuvina hereillä ollessa ja saattaa esiintyä painajaisten muodossa nukkuessa. Myöhemmin unet usein monipuolistuvat ja painajaiskokemukset helpottavat.
Reaktiovaiheessa olevien ihmisten tuntemukset ovat usein samankaltaisia. Niistä käytetään usein ilmauksia kuten ”luulen tulevani hulluksi”, ”pää ei kestä”, ”selviänkö tästä ikinä?” tai ”jatkuuko tämä tuska aina?”.
Reaktiovaiheeseen saattaa liittyä pelkoa ja ahdistusta sekä itsesyytöksiä ja tarvetta etsiä syyllisiä. Kriisi voi näkyä unettomuutena ja ruokahaluttomuutena. Keho voi reagoida vapinana, pahoinvointina ja muina fyysisinä oireina.
Kriisin reaktiovaiheessa ihminen tarvitsee yleensä mahdollisuutta tulla kuulluksi. Hänellä saattaa olla tarve puhua sairaudesta yhä uudelleen, mikä voi tuntua läheisistä ihmisistä joskus hyvin raskaalta ja voimia vievältä. Läheisten kannattaa muistaa, että puhumisella on tärkeä merkitys toipumisen kannalta. Puhuminen auttaa ymmärtämään tapahtunutta, ja tunteita on helpompi kohdata, kun niille annetaan nimet. Kokemuksia voi jakaa ja saada tukea saman kokeneilta. Puhumalla myös oma käytös tulee ymmärretyksi. Omien ajatusten jäsentäminen puhumalla mahdollistaa tilanteen tarkastelun eri näkökulmista ja samalla tulee miettineeksi, mihin asioihin elämässä voi silti edelleen itse vaikuttaa.