24.3.2024 Helena Valta, dosentti, erikoislääkäri. HUS Lasten ja nuorten sairaudet
Hypofosfatasia on harvinainen perinnöllinen luustosairaus, jossa luun normaali mineraalistuminen häiriintyy. Sairauden vaikeusaste on vaihteleva ja vaikeimmissa muodoissa lapsi menehtyy ilman hoitoa pian syntymän jälkeen. Sairauteen liittyy aina matala plasman alkalisen fosfataasin (Afos) pitoisuus. Sairauteen on tällä hetkellä olemassa entsyymikorvaushoito, jota voidaan käyttää vaikeimpien tautimuotojen hoitoon.
Hyposfosfatasia jaotellaan 5 eri muotoon: perinataaliseen, infantiiliin, lapsuustyyppiseen, aikuistyyppiseen ja hammastyyppiseen. Sairauden vaikeusaste vaihtelee eri tautimuodoissa. Tautimuotojen välillä on jonkin verran päällekkäisyyttä.
Perinataalinen ja infantiilinen muoto ovat vaikeimmat sairauden muodot. Perinataalisessa muodossa sairaus aiheuttaa jo sikiölle luiden vaikean mineraalistumishäiriön ja sikiö voi menehtyä kohdussa. Suurin osa menehtyy vastasyntyneisyyskaudella ilman entsyymikorvaushoitoa. Infantiilissa muodossa lapsen oireet tulevat esiin ennen 6 kuukauden ikää. Myös se on vaikea sairausmuoto. On avioitu, että vain noin puolet infantiilia muotoa sairastavista jää eloon ilman lääkehoitoa. Sairastuneen luut ovat poikkeavan lyhyet ja niiden muotoutumien on häiriintynyt. Luiden kasvualueilla havaitaan röntgenkuvissa vaikeat riisitautiin sopivat muutokset. Kallon luut ovat pehmeät ja niiden mineralisoituminen on olematonta. Lapsella voi esiintyä kouristuksia. Kallon saumat voivat luutua ennenaikaisesti ja aiheuttaa kallonsisäisen paineen nousua. Hengitysvaikeudet ovat yleisiä johtuen pienestä rintakehästä sekä lyhyistä ja hennoista kylkiluista. Hengitystuen tarve on tavallista. Joskus jo vauvaiässä todetaan murtumia.
Lapsuusiän muoto ilmenee 6 kuukauden iän jälkeen, mutta ennen aikuisikää. Senkin vaikeusaste on vaihteleva. Lapsi voi kasvaa tavanomaista hitaammin ja hänellä voi olla lihasheikkoutta, joka ilmenee ikätovereita hitaampana liikunnallisena kehityksenä. Osalla lapsista sairaus todetaan, kun maitohampaita irtoaa juurinen ilman tapaturmaa tai hammasinfektiota. Röntgenkuvissa voidaan todeta muutoksia luiden kasvualueilla.
Aikuisiän hypofosfatasia voi olla hyvin vähäoireinen ja jäädä diagnosoimatta. Hitaasti paranevat rasitusmurtumat ovat tyyppioire. Pysyvissä hampaissa voi olla ongelmia.
Hammastyyppisessä eli odonto-hypofosfatasiassa oireita on ainoastaan hampaiston alueella.
Sairauden hoito on moniammatillista ja vaihtelee sairauden vaikeusasteen mukaan.
Tällä hetkellä on olemassa spesifinen lääkehoito: entsyymivalmiste asfotaasi alfa. Sen käyttö on tällä hetkellä rajattu Euroopassa vain vaikeimpien tautimuotojen hoitoon.
Hypofosfatasia on joko väistyvästi (resessiivisesti) tai vallitsevasti (dominantisti) periytyvä sairaus. Taudin vaikeimmat muodot periytyvät väistyvästi.
Dominatti tautimuoto aiheutuu uuden (de novo) geenivirheen pohjalta tai jos toisella vanhemmista on vallitsevasti periytyvä hypofosfatasia, niin sairauden uusiutumisriski on 50 prosenttia joka raskaudessa. Väistyvässä tautimuodossa lapsi perii sairautta aiheuttavan geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan. Vanhemmat ovat tällöin sairauden oireettomia kantajia ja heidän jokaisessa raskaudessaan on 25 prosentin mahdollisuus, että lapsella on sairaus.
Sairauden aiheuttaa alkalista fosfataasia koodittavan ALPL-geenin virheet, jotka johtavat alkalisen fosfataasin toiminnan heikkenemiseen. Näitä sairautta aiheuttavia geenivirheitä tunnetaan yli 300.
Suurinta esiintyvyys on menoniittien keskuudessa Kanadassa, jossa vaikeimman tautimuodon esiintyvyys on 1 tapaus 2500 henkilöä kohden. Muualla maailmassa tarkkaa tietoa potilaiden määrästä ei ole johtuen siitä, että osa lievemmistä tapauksista jää toteamatta.
Diagnoosi perustuu kaikissa tautimuodoissa matalaan plasman alkalisen fosfataasin pitoisuuteen (P-Afos). Sen pitoisuus on hyvin matala vaikeimmissa tautimuodoissa. Lievästi alentuneita Afos-arvoja tavataan myös muissa sairauksissa. Diagnoosi voidaan varmentaa ALPL-geenin mutaatiotutkimuksella.
Hyposfosfatasia jaotellaan 5 eri muotoon: perinataaliseen, infantiiliin, lapsuustyyppiseen, aikuistyyppiseen ja hammastyyppiseen. Sairauden vaikeusaste vaihtelee eri tautimuodoissa. Tautimuotojen välillä on jonkin verran päällekkäisyyttä.
Perinataalinen ja infantiilinen muoto ovat vaikeimmat sairauden muodot. Perinataalisessa muodossa sairaus aiheuttaa jo sikiölle luiden vaikean mineraalistumishäiriön ja sikiö voi menehtyä kohdussa. Suurin osa menehtyy vastasyntyneisyyskaudella ilman entsyymikorvaushoitoa. Infantiilissa muodossa lapsen oireet tulevat esiin ennen 6 kuukauden ikää. Myös se on vaikea sairausmuoto. On avioitu, että vain noin puolet infantiilia muotoa sairastavista jää eloon ilman lääkehoitoa. Sairastuneen luut ovat poikkeavan lyhyet ja niiden muotoutumien on häiriintynyt. Luiden kasvualueilla havaitaan röntgenkuvissa vaikeat riisitautiin sopivat muutokset. Kallon luut ovat pehmeät ja niiden mineralisoituminen on olematonta. Lapsella voi esiintyä kouristuksia. Kallon saumat voivat luutua ennenaikaisesti ja aiheuttaa kallonsisäisen paineen nousua. Hengitysvaikeudet ovat yleisiä johtuen pienestä rintakehästä sekä lyhyistä ja hennoista kylkiluista. Hengitystuen tarve on tavallista. Joskus jo vauvaiässä todetaan murtumia.
Lapsuusiän muoto ilmenee 6 kuukauden iän jälkeen, mutta ennen aikuisikää. Senkin vaikeusaste on vaihteleva. Lapsi voi kasvaa tavanomaista hitaammin ja hänellä voi olla lihasheikkoutta, joka ilmenee ikätovereita hitaampana liikunnallisena kehityksenä. Osalla lapsista sairaus todetaan, kun maitohampaita irtoaa juurinen ilman tapaturmaa tai hammasinfektiota. Röntgenkuvissa voidaan todeta muutoksia luiden kasvualueilla.
Aikuisiän hypofosfatasia voi olla hyvin vähäoireinen ja jäädä diagnosoimatta. Hitaasti paranevat rasitusmurtumat ovat tyyppioire. Pysyvissä hampaissa voi olla ongelmia.
Hammastyyppisessä eli odonto-hypofosfatasiassa oireita on ainoastaan hampaiston alueella.
Sairauden hoito on moniammatillista ja vaihtelee sairauden vaikeusasteen mukaan.
Tällä hetkellä on olemassa spesifinen lääkehoito: entsyymivalmiste asfotaasi alfa. Sen käyttö on tällä hetkellä rajattu Euroopassa vain vaikeimpien tautimuotojen hoitoon.
Hypofosfatasia on joko väistyvästi (resessiivisesti) tai vallitsevasti (dominantisti) periytyvä sairaus. Taudin vaikeimmat muodot periytyvät väistyvästi.
Dominatti tautimuoto aiheutuu uuden (de novo) geenivirheen pohjalta tai jos toisella vanhemmista on vallitsevasti periytyvä hypofosfatasia, niin sairauden uusiutumisriski on 50 prosenttia joka raskaudessa. Väistyvässä tautimuodossa lapsi perii sairautta aiheuttavan geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan. Vanhemmat ovat tällöin sairauden oireettomia kantajia ja heidän jokaisessa raskaudessaan on 25 prosentin mahdollisuus, että lapsella on sairaus.
Sairauden aiheuttaa alkalista fosfataasia koodittavan ALPL-geenin virheet, jotka johtavat alkalisen fosfataasin toiminnan heikkenemiseen. Näitä sairautta aiheuttavia geenivirheitä tunnetaan yli 300.
Suurinta esiintyvyys on menoniittien keskuudessa Kanadassa, jossa vaikeimman tautimuodon esiintyvyys on 1 tapaus 2500 henkilöä kohden. Muualla maailmassa tarkkaa tietoa potilaiden määrästä ei ole johtuen siitä, että osa lievemmistä tapauksista jää toteamatta.
Diagnoosi perustuu kaikissa tautimuodoissa matalaan plasman alkalisen fosfataasin pitoisuuteen (P-Afos). Sen pitoisuus on hyvin matala vaikeimmissa tautimuodoissa. Lievästi alentuneita Afos-arvoja tavataan myös muissa sairauksissa. Diagnoosi voidaan varmentaa ALPL-geenin mutaatiotutkimuksella.
