FA sairaudessa esiintyy etenevien ataksiasairauksien tavoin laaja-alaista motoriikan vaikeutumista ja puheen muuntumista (dysartria). Tuntohermosäikeisiin painottuva, sensorinen aksonaalinen neuropatia ja siihen liittyvä pes cavus -tyyppinen jalan virheasento sekä skolioosi (kieroselkäisyys) ilmenevät taudin edetessä. Nystagmus eli silmävärve on tavallinen oire. Näköhermon surkastuminen eli optikusatrofia kehittyy osalla potilaista iän myötä, samoin kuin kuulon heikkeneminen. Tautiin ei liity dementiaa, mutta neuropsykologisissa seurantutkimuksissa ilmenee laaja-alaisia erityisesti prefrontaalikorteksin (otsalohkon etuosan) toiminnan häiriöön liittyviä erityisvaikeuksia, jotka ovat seurausta pikkuaivojen ja otsalohkon välisten yhteyksien toiminnan häiriintymisestä. Erityisvaikeuksista huolimatta monet FA-potilaat selviävät hyvin akateemisissa opinnoissa ja ammateissa. Taudin edetessä nähdään magneettikuvauksissa pikkuaivojen, aivorungon ja selkäytimen tuntoratojen surkastumista eli atrofiaa.
FA:lle tyypillisiä ovat tautiin liittyvät muut kuin neurologiset ilmentymät kuten kardiomyopatia ja diabetes. Kardiomyopatia ilmenee usein jo nuorilla potilailla, kun taas diabetes kuuluu taudin myöhäisoireisiin. FA:aan on ollut ja on menossa hoitokokeiluja, mutta toistaiseksi parantavaa hoitoa ei ole, ja kardiomyopatian sekä diabeteksen hoito on symptomaattista.
FA periytyy autosomaalisesti resessiivisesti eli se on peittyvästi periytyvä. Sairaus johtuu frataxin-geenin (FXN) mutaatioista. Potilaista n. 96 % kantaa molemissa kromosomissa geenin ensimmäisen intronin (geenin ei-koodaava alue) epästabiilin kolmen emäksen (GAA: guaniini-adeniini-adeniini) toistojakson pidentymää. Lopuilla potilaista on toisessa vastingeenissä toistojakson pidentymä ja toisessa vastingeenissä FXN-geenin pistemutaatio tai iso deleetio. Tautiin liitetyt toistoojakson pidentymät vaihtelevat tavallisesti 66-1300 GAA-toistojakson välillä. FXN on mitokondrion matriksin, ydinosan, proteiini, jolla on tärkeä tehtävä mitokondrion hengitsyketjun toiminnan säätelyssä. FXN toiminnan häriön seurauksena havaitaan raudan kertymistä mitokondrioihin sekä oksidatiivisen stressin lissäntymistä soluissa johtaen niiden vaurioitumiseen. Yksityiskohtaista solutason mekanismi/prosessi, joka aiheuttaa hermosoluvaurion FA:ssa ei tällä hetkellä kuitenkaan tarkalleen tiedetä. FA voidaan luokitella myös ns. mitokondriaalisiin ataksiatauteihin.
FA in läntisen maailman tavallisin ataksiatauti. Sen esiintyvyys vaihtelee välillä 1:20 000-1:72 5000. Sitä tavataan runsaasti Ranskassa, Espanjassa ja Irlannissa. Pohjoismaissa sairautta esiintyy vähemmän ja Suomessa tauti on hyvin harvinainen.
Diagnosoinnista:
Kliininen taudinkuva: sensorinen ataksia eli liikunnan haparointi, dysartria, lihasheikkous, syvien jännevenytysheijasteiden puuttuminen. Potilailla voidaan neurofysiologisesti (ENMG) todeta tuntohermosäikeiden vaurio eli sensorinen aksonaalinen neuropatia. Tautidiagnoosi varmistetaan verinäytteestä tehtävällä geenitutkimuksella.
Tieteellinen tutkimus:
Euroopassa useita projekteja, löytyy tietoa mm.
www.euroataxia.org ja www.ataxia.org -sivustoilta
Potilasjärjestö: Neuroliiton Harnes-verkostot; Ataksiaverkostot
Lisätietoja sairaudesta: