Lapsettomuustutkimukset suunnitellaan parille heidän terveys- ja lisääntymishistoriansa huomioiden. Tutkimukset aloitetaan parille aina yhdessä, yleensä perusterveydenhuollossa. Lähetteen perusteella erikoissairaanhoidossa toteutetaan jatkotutkimukset, joiden perusteella mahdolliset lapsettomuushoidot suunnitellaan.
Perusterveydenhuollossa lapsettomuustutkimusten tavoitteena on kartoittaa ja hoitaa mahdollisia raskaaksi tuloon, raskausriskeihin sekä vanhemmuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi elämäntavat, lääkitykset, leikkaukset, anemiat, kilpirauhassairaudet, yleissairaudet, mielenterveysongelmat ja sukupuolitaudit. Tämä edellyttää huolellista selvittelyä sekä naisen että miehen osalta.
Naisen lapsettomuustutkimukset
Alkututkimuksina perusterveydenhuollossa naiselta selvitetään tarkat tiedot kuukautiskierrosta, sen pituudesta, vuotopäivistä, säännöllisyydestä, kivuista, raskauksista, synnytyksistä ja seksuaalielämästä mahdollisten sairauksien, leikkausten, lääkitysten ja elämäntapojen lisäksi. Vastaanotolla määritetään painoindeksi ja tehdään gynekologinen tutkimus. Verinäytteiden (pieni verenkuva, kilpirauhashormonikokeet) lisäksi, jos aiheellista, otetaan kohdun kaulan irtosolunäyte (Papa-näyte) ja sukupuolitautitestit.
Erikoissairaanhoidossa tutkimuksia jatketaan, kun lähete perusterveydenhuollosta on hyväksytty. Verikokeita voidaan pyytää jo ennen ensikäyntiä. Ensikäynnillä tehdään tilannearvio, jota täydentää ultraäänitutkimus emättimen kautta. Näin saadaan tarkka tieto kohdun ja munasarjojen rakenteesta ja hormonaalisesta tilanteesta. Lisäksi arvioidaan pienten munarakkuloiden (follikkeleiden) määrää eli ns. munasoluvarantoa sekä ultraäänitutkimuksella että verestä (Anti-Müller hormoni, AMH). Kaikista pareista määritetään viimeistään nyt hepatiitti B- ja C- sekä HIV-vasta-aineet. Nykyisillä virushoitolääkityksillä lapsettomuushoidot ovat yleensä mahdollisia hepatiitti- ja HIV-positiivisuudesta huolimatta.
Jos kuukautiskierto on säännöllinen, munasolun irtoaminen eli ovulaatio varmistetaan verikokeella (keltarauhashormoni,eli progesteroni), joka ajoitetaan noin seitsemän päivää ennen seuraavien kuukautisten alkua.
Jos kuukautiskierto on pitkä, epäsäännöllinen tai puuttuu, tarkennetaan aivolisäkkeen toimintaa verikokein (muun muassa follikkelia stimuloiva hormoni, FSH). Munanjohtimien aukiolo tutkitaan joko parin toisella poliklinikkakäynnillä ultraäänitutkimuksen avulla (HSSG) tai erityistilanteissa nukutuksessa tehtävällä vatsaontelon tähystystoimenpiteellä.
HSSG-tutkimuksessa kohdun kaulakanavaan viedään ohut, taipuisa katetri, jonka kautta kohtuun ruiskutetaan ilma-keittosuolaseosta. Ultraäänitutkimuksen avulla seurataan ilmakuplien kulkua munatorvien läpi sekä tarkistetaan kohdun sisärakenne. Tutkimusta ennen suositetaan otettavaksi jokin kipulääke, tosin yleensä tutkimus on kivuton.
Erityistutkimuksia
Kohdun keittosuolaruiskutuksessa kohtuun viedään keittosuolaa ohuen katetrin avulla. Tällöin kohdunontelon ääriviivat saadaan ultraäänitutkimuksessa hyvin näkyviin ja havaitaan kohtuontelon muutokset paremmin. Tutkimus on yleensä kivuton.
Kohdun limakalvonäyte voidaan ottaa vastaanottotilanteessa viemällä ohut erityiskatetri kohtuun. Katetriin kehitetään imu, jonka avulla saadaan kudosnäyte limakalvolta tarkempaan tutkimukseen. Tutkimukseen liittyy yleensä pieni kipu.
Kohdun tähystys (hysteroskopia, kohtuontelon tarkistus) on yleensä poliklinikalla tehtävä toimenpide, jossa emättimen kautta kohtuun viedyn ohuen tähystysletkun avulla nähdään kohtuontelon muutokset tarkasti ja niitä voidaan usein samalla hoitaa.
Laparoskopia, vatsaontelon tähystys, on toimenpide, jossa vatsaonteloon viedään nukutuksessa tähystin, jonka avulla pikkulantion rakenteet näkyvät hyvin. Lapsettomuuspotilaalla arvioidaan munatorvien aukiolo ja laatu, munasarjat, kohdun muoto sekä endometrioosi- ja kiinniketilanne. Mahdollisia löydöksiä voidaan yleensä samalla hoitaa.
Miehen lapsettomuustutkimukset
Miehen lapsettomuutta tutkitaan ensin siemennestenäytteellä, jonka tulos on käytettävissä jo ensimmäisellä käynnillä. Tarvittaessa tehdään jatkotutkimuksia.
play video
| Video - Miehen lapsettomuus Videolla kerrotaan lapsettomuustutkimuksista ja hoidoista. |
Miehen tutkimuksia ohjaa hänen yleisterveytensä, elämäntapansa ja lisääntymishistoria. Tärkein tutkimus on kuitenkin siemennestenäytteen tutkiminen, ns. sperma-analyysi. Tutkimuksessa käytetään kansainvälisen terveysjärjestö WHO:n määrittämiä viitearvoja ja tutkimustapaa.
Siemennesteen tutkimuksessa on tärkeää saada koko näyte talteen. Näyte annetaan itsetyydytyksellä spermalaboratoriosta tai vastaanotolta saatavaan näytteenantopurkkiin ohjeiden mukaan. Näytettä edeltävästä siemensyöksystä saisi olla kulunut 2–5 vuorokautta. Tätä lyhyempi tai pidempi pidättäytymisaika voi vaikuttaa analyysitulokseen.
Siemennestenäyte voidaan ottaa kotona tai lapsettomuuspoliklinikalla miehille varatussa erillisessä näytteenantotilassa. Siittiöt ovat herkkiä lämpötilanvaihteluille. Mikäli näyte otetaan kotona, on se toimitettava spermalaboratorioon yhden tunnin kuluessa näytteenotosta. Hyvä kuljetustapa on pitää näytepurkki rintataskussa lähellä ihoa, jolloin suuret lämpötilanvaihtelut eivät vahingoita siittiöitä.
Normaalit siemennestearvot (WHO 2010)
Normospermia- siittiöiden kokonaismäärä ja eteenpäin liikkuvien siittiöiden määrä normaali
Siemennestenäytteen tilavuus ≥ 1,5 ml
Näytteen pH ≥ 7,2
Siittiöiden määrä ≥ 15 milj./ml
Siittiöiden kokonaismäärä ≥ 39 milj./ml
Eteenpäin liikkuvien siittiöiden määrä ≥ 32 prosenttia
Kaikkien liikkuvien siittiöiden määrä ≥ 40 prosenttia
Elossa olevien siittiöiden määrä (vitaliteetti) ≥ 58 prosenttia
Siittiömäärä ja eteenpäin liikkuvien siittiöiden osuus ennustavat parhaiten sperman hedelmöityskykyä. Normaalinäytteessä on vähintään 15 miljoonaa siittiötä millilitrassa ja eteenpäin liikkuvia siittiöitä on 32 prosenttia tai enemmän. Tutkimusten mukaan on huomattu, että sperman luonnollinen hedelmöityskyky alenee, mikäli siittiöitä on alle 15 miljoonaa/ml ja eteenpäin liikkuvien siittiöiden osuus on alle 20 prosenttia.
Jos siemennestenäyte on toistetusti poikkeava, lääkäri tarkastelee miehen sukuelimet ja nivuset. Verinäytteestä määritetään kivestä ja siittiötuotantoa sääteleviä hormoneja (mm. FSH, LH, testosteroni).
Poikkeava siemennestenäyte (WHO 2010)
Poikkeava siemennestenäyte kontrolloidaan aina noin kahden kuukauden kuluttua, sillä siemennestetuotanto voi vaihdella ajankohdasta, pidättäytymisajasta ja näytteenantotekniikasta riippuen. Siittiöiden kehittyminen kiveksessä vie noin kolme kuukautta ja juuri ennen sperma-analyysinäytteen ottoa sairastettu korkeakuumeinen infektiotauti on voinut vaikuttaa siittiöiden kehitysprosessiin ja näkyä sperma-analyysissä muuttuneina arvoina.
-
Aspermia- ei siemennestettä
-
Asthenozoospermia- eteenpäin liikkuvia siittiöitä alle 32 prosenttia
-
Azoospermia- ei siittiöitä siemennesteessä
-
Cryptozoospermia - siittiöitä havaittu ainoastaan lingotussa näytteessä
-
Necrozoospermia- ainoastaan liikkumattomia siittiöitä, Vitaliteettivärjäyksessä alhainen osuus eläviä siittiöitä
-
Oligozoospermia - siittiöiden kokonaismäärä alle 39 miljoonaa millilitrassa
Erityistutkimukset
Tarvittaessa määritetään
- kromosomit
- Y-kromosomin erityistutkimus, niin sanottu Y-deleetio
- Kivespussin ultraäänitutkimus tehdään miehen vaivojen tai rakennepoikkeavuuksien selvittämiseksi sekä hyvin huonon siittiötuotannon vuoksi.
- Mikäli siemennestenäytteessä ei ole toistuvasti löydettävissä siittiöitä, on mahdollista ottaa kiveksestä kudospala tutkittavaksi ohuen neulan avulla (kivesbiopsia). Toimenpide tehdään aina tehokkaassa puudutuksessa.
- Joissakin tilateissa siittiöitä voidaan joutua hakemaan mikroskooppisesti suoraan kiveskudosesta. Tämän toimenpiteen nimi on mikrotese ja se tehdään nukutuksessa