Seksuaaliset vaikeudet ovat kolmen suurimman huolenaiheen joukossa gynekologisen syöpädiagnoosin ja hoidon jälkeen. Ongelma-alueita ovat seksuaalisen halun vähentyminen, emättimen kuivuus, orgasmin laimentuminen, emättimen tunnon ja kimmoisuuden vähentyminen, pinnallinen yhdyntäkipu ja emättimen kapeneminen ja lyhentyminen. Pahimmat vaiheet ajoittuvat diagnoosin ja hoitojen ajankohtaan ja niiden läheisyyteen, mutta osalla ongelmat jäävät pitkäkestoisiksi.
Sädehoidon on raportoitu olevan erityisen haitallista naisen seksuaalisuudelle. Sädehoidon saaneilla naisilla on tutkitusti enemmän yhdyntäkipua ja seksuaalisen nautinnon puutetta. Muita ongelmia ovat emättimen lyhentyminen, seinämien jäykistyminen, kostumisongelmat, emättimen ja ulkoisten sukuelinten tunnottomuus ja yhdyntäkivut. Edellä mainitut voivat aiheuttaa seksuaalitoimintojen vähentymistä tai lyhytaikaista loppumista, haluttomuutta, ahdistusta emätinyhdyntöjen aloittamisesta sekä vaikeuksia kiihottua ja saada orgasmi. Myös solunsalpaajahoidon yhteydessä on raportoitu ongelmia kiihottua ja tuntea seksuaalista halua sekä emättimen kostumisongelmia.
Tutkimustulokset gynekologisen syövän ja hoitojen vaikutuksista parisuhteeseen ovat ristiriitaisia. On tutkimuksia, joissa syövällä on ollut positiivinen vaikutus, kun syövän jälkeen pariskuntien välinen kommunikaatio, keskinäinen ymmärrys ja tunnetason läheisyys ovat lisääntyneet. Kaksi keskeisintä tekijää, jotka estivät parisuhdeongelmia, olivat avoin keskustelukulttuuri ja laaja seksuaalinen repertuaari ennen syöpäsairautta.
Toisaalta on myös runsaasti tutkimuksia, joissa kuvataan parisuhdeongelmia gynekologisen syövän jälkeen. Ongelmien taustalla voi olla aiempien seksisuhteiden tai kumppanin syyttämistä syövästä, pelkoa syövän tartuttamisesta kumppaniin, kumppanin haluttomuutta seksiin satuttamisen pelossa, minkä toinen osapuoli voi puolestaan kokea hylkäyksenä. Avaintekijöinä parisuhdeongelmien taustalla ovat tutkimusten mukaan ongelmat kommunikaatiossa ja puhumattomuus (self-silencing) selviytymisstrategiana. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa hälventää syöpäsairauteen liittyviä pelkoja ja auttaa seksuaalielämän uudelleenrakentamisessa.