Kortisonivoiteet eli paikalliskortikosteroidit ovat atooppisen ihottuman lääkehoidon kulmakivi.
Kortisoni rauhoittaa atooppisen ihottuman tulehdusta, ja siten myös tulehduksen merkit iholla eli punoitus, turvotus, vetistys, hilseily ja kutina vähenevät. Oikein käytettyinä kortisonivoiteet ovat turvallisia ja tehokkaita sekä auttavat nopeasti ihottuman pahenemisvaiheessa.
Mietoja kortisonivoiteita (hydrokortisoni) on saatavana apteekista ilman reseptiä, vahvempiin kortisonivoiteisiin tarvitaan lääkärin resepti.
Kortisonivoiteet jaetaan tehon ja sivuvaikutusten pohjalta neljään ryhmään: mietoihin, keskivahvoihin, vahvoihin ja erittäin vahvoihin. Lisäksi kortisonivoiteita on saatavana eri voidepohjissa ja liuoksina.
Mietoja kortisonivoiteita käytetään erityisesti ohuen ihon alueilla eli kasvoilla, kaulalla ja taipeissa sekä lapsilla. Aikuisilla vartalon ja raajojen atooppinen ekseema vaatii kuitenkin usein keskivahvaa tai vahvaa kortisonivoidetta rauhoittuakseen, mutta lievä ihottuma saattaa pysyä hallinnassa miedollakin kortisonivoiteella. Usein tarvitaankin muutamaa erilaista kortisonivoidetta eri ihoalueille ja ihottumatilanteisiin.
Yleensä kuivan karstaiseen ihottumaan käytetään rasvaista voidetta ja vetistävämpään ihottumaan kevyempää emulsiovoidetta. Karvaisille ihoalueille, kuten hiuspohjaan, voi käyttää kortisoniliuosta.
Kortisonivoiteista on olemassa myös yhdistelmävalmisteita, joissa voiteeseen on lisätty antimikrobisia aineita. Näille yhdistelmävalmisteille on tarvetta vain poikkeustapauksissa, sillä yleensä jo pelkkä voiteen kortisoni vähentää ihon bakteerimäärää tehokkaasti.
Kortisonivoidetta levitetään koko ihottuma-alueelle kerran päivässä, mietoja kortisonivoiteita tarvittaessa kaksi kertaa päivässä. On tärkeää käyttää kortisonivoidetta riittävästi ja riittävän pitkään, jotta ihottuma ehtii kunnolla rauhoittua.
Kortisonivoiteita käytetään aina kuureina. Kuurin jälkeen pidetään vähintään hoitojakson pituinen tauko tai siirrytään ylläpitohoitoon. Hoitotauko on tarpeen, jotta kortisonivoiteiden yhtäjaksoiseen käyttöön liittyvät haittavaikutukset voidaan välttää.
Tyypillinen hoitojakson pituus on 1–2 viikkoa, mutta jakson pituus vaihtelee potilaan iän, hoidettavan ihoalueen ja ihottuman vaikeusasteen mukaan. Erityisesti käsissä käytetään tarvittaessa pidempiäkin jaksoja.
Joskus atooppinen ihottuma uusii hyvin pian kortisonivoidekuurin loppumisen jälkeen. Tätä uusiutumista voi tarvittaessa ehkäistä siirtymällä kortisonivoidekuurin päätyttyä niin sanottuun ylläpitohoitoon. Ylläpitohoidossa pyritään ylläpitämään päivittäin käytetyn kortisonivoidekuurin aikana saavutettu hoitotulos rasvaamalla hoidettavaa ihoaluetta perusvoiteen lisäksi kortisonivoiteilla kaksi kertaa viikossa. Muina päivinä käytetään vain perusvoidetta. Ylläpitohoitoa voi jatkaa tarpeen mukaan esimerkiksi kuukauden ajan. Mikäli ihottuma pahenee ylläpitohoidon aikana, voi kortisonivoidetta käyttää jälleen päivittäin kuurina ja palata sitten ylläpitohoitoon.
Pienillä, alle 2-vuotiailla lapsilla käytetään 1-prosenttista hydrokortisonivoidetta yleensä 3–7 vuorokauden kuureina, jonka jälkeen pidetään vähintään hoitojakson pituinen tauko. Alkuvaiheessa hoito voidaan toteuttaa aamuin illoin, ja ihottuman rauhoituttua voidaan siirtyä kerran päivässä rasvaukseen.
Isommilla lapsilla käytetään tarvittaessa myös keskivahvoja kortisonivoiteita sekä pidempiä 1–2 viikkoa kestäviä hoitojaksoja. Joskus ylläpitohoito kortisonivoiteella kahdesti viikossa auttaa pitämään ihottuman hallinnassa.
Paikallishoitoa voidaan tarvittaessa tehostaa käyttämällä sidoksia, sinkkivoidesukkia tai kosteita kääreitä.
Raskauden ja imetyksen aikana voidaan jatkaa mietojen, keskivahvojen ja vahvojen kortisonivoiteiden käyttöä tavanomaiseen tapaan. Jos kortisonivoiteiden tarve ylittää 200 g kuukaudessa tulisi ihotilannetta arvioida erikoissairaanhoidossa. On tärkeää, että iho pysyy hyvässä kunnossa myös raskauden ja imetyksen aikana.
Kortisonivoidehoidon aikana riittää ihon normaali aurinkosuojaus, ja kortisonivoiteita voi käyttää samanaikaisesti valohoitojen kanssa. Tällöin kortisonivoide levitetään iltaisin. Kortisonivoiteita saa ja tulee käyttää rikkinäisellekin iholle, mikäli ihorikot johtuvat atooppisesta ihottumasta.
Kortisonivoidetta ja perusvoidetta ei tulisi levittää yhtä aikaa ihottuma-alueille, sillä ne saattavat haitata toistensa imeytymistä.
Yleistä on, että kortisonivoiteita ei haittavaikutusten pelossa käytetä riittävästi, vaan pyritään käyttämään voiteita mahdollisimman vähän kerrallaan ja mahdollisimman lyhyen aikaa. Tällöin ihon tulehdus ei kuitenkaan ehdi kunnolla rauhoittua ja ihottuma lehahtaa tauon aikana heti uudelleen. Tämä on usein estettävissä aloittamalla kortisonivoide heti ihottuman pahenemisvaiheen ensioireiden ilmaantuessa ja jatkamalla voiteen käyttöä riittävän pitkään. Tämän jälkeen saattaa olla hyödyllistä jatkaa kortisonivoiteiden käyttöä vielä ylläpitohoitona.
Mikäli ihottuma ei pysy ohjeenmukaisella kortisonirasvauksella hallinnassa, on syytä harkita muita hoitovaihtoehtoja, kuten kalsineuriinin estäjiä eli takrolimuusia tai pimekrolimuusia, tai valohoitoja.
Oikein käytettynä eli valitsemalla kuhunkin tilanteeseen sopivan vahvuinen kortisonivoide ja jaksottamalla hoitokuurit kortisonivoiteet ovat tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä. Tärkein kortisonivoiteiden haittavaikutus on pitkään yhtäjaksoiseen käyttöön liittyvä ihon oheneminen, jonka estämiseksi kortisonivoiteiden käytön jaksottaminen on välttämätöntä. Ihon ohenemisen riski on lisääntynyt erityisesti hoidettaessa jo valmiiksi ohuita ihoalueita tai lasten ja vanhusten ihoa.
Hyvin laaja-alaisessa ihottumassa kortisonia voi myös imeytyä elimistöön siinä määrin, että se häiritsee oman lisämunuaisen toimintaa.
Myös kosketusallergia kortisonivoiteen aineosille on mahdollista, joskin harvinaista. Mikäli pitkäkestoisesti käytetty sama kortisonivoide ärsyttää ihoa, on syytä asiasta keskustella lääkärin kanssa.
Kortisonivoiteet jaetaan tehon ja sivuvaikutusten pohjalta neljään ryhmään: mietoihin, keskivahvoihin, vahvoihin ja erittäin vahvoihin. Lisäksi kortisonivoiteita on saatavana eri voidepohjissa ja liuoksina.
Mietoja kortisonivoiteita käytetään erityisesti ohuen ihon alueilla eli kasvoilla, kaulalla ja taipeissa sekä lapsilla. Aikuisilla vartalon ja raajojen atooppinen ekseema vaatii kuitenkin usein keskivahvaa tai vahvaa kortisonivoidetta rauhoittuakseen, mutta lievä ihottuma saattaa pysyä hallinnassa miedollakin kortisonivoiteella. Usein tarvitaankin muutamaa erilaista kortisonivoidetta eri ihoalueille ja ihottumatilanteisiin.
Yleensä kuivan karstaiseen ihottumaan käytetään rasvaista voidetta ja vetistävämpään ihottumaan kevyempää emulsiovoidetta. Karvaisille ihoalueille, kuten hiuspohjaan, voi käyttää kortisoniliuosta.
Kortisonivoiteista on olemassa myös yhdistelmävalmisteita, joissa voiteeseen on lisätty antimikrobisia aineita. Näille yhdistelmävalmisteille on tarvetta vain poikkeustapauksissa, sillä yleensä jo pelkkä voiteen kortisoni vähentää ihon bakteerimäärää tehokkaasti.
Kortisonivoidetta levitetään koko ihottuma-alueelle kerran päivässä, mietoja kortisonivoiteita tarvittaessa kaksi kertaa päivässä. On tärkeää käyttää kortisonivoidetta riittävästi ja riittävän pitkään, jotta ihottuma ehtii kunnolla rauhoittua.
Kortisonivoiteita käytetään aina kuureina. Kuurin jälkeen pidetään vähintään hoitojakson pituinen tauko tai siirrytään ylläpitohoitoon. Hoitotauko on tarpeen, jotta kortisonivoiteiden yhtäjaksoiseen käyttöön liittyvät haittavaikutukset voidaan välttää.
Tyypillinen hoitojakson pituus on 1–2 viikkoa, mutta jakson pituus vaihtelee potilaan iän, hoidettavan ihoalueen ja ihottuman vaikeusasteen mukaan. Erityisesti käsissä käytetään tarvittaessa pidempiäkin jaksoja.
Joskus atooppinen ihottuma uusii hyvin pian kortisonivoidekuurin loppumisen jälkeen. Tätä uusiutumista voi tarvittaessa ehkäistä siirtymällä kortisonivoidekuurin päätyttyä niin sanottuun ylläpitohoitoon. Ylläpitohoidossa pyritään ylläpitämään päivittäin käytetyn kortisonivoidekuurin aikana saavutettu hoitotulos rasvaamalla hoidettavaa ihoaluetta perusvoiteen lisäksi kortisonivoiteilla kaksi kertaa viikossa. Muina päivinä käytetään vain perusvoidetta. Ylläpitohoitoa voi jatkaa tarpeen mukaan esimerkiksi kuukauden ajan. Mikäli ihottuma pahenee ylläpitohoidon aikana, voi kortisonivoidetta käyttää jälleen päivittäin kuurina ja palata sitten ylläpitohoitoon.
Pienillä, alle 2-vuotiailla lapsilla käytetään 1-prosenttista hydrokortisonivoidetta yleensä 3–7 vuorokauden kuureina, jonka jälkeen pidetään vähintään hoitojakson pituinen tauko. Alkuvaiheessa hoito voidaan toteuttaa aamuin illoin, ja ihottuman rauhoituttua voidaan siirtyä kerran päivässä rasvaukseen.
Isommilla lapsilla käytetään tarvittaessa myös keskivahvoja kortisonivoiteita sekä pidempiä 1–2 viikkoa kestäviä hoitojaksoja. Joskus ylläpitohoito kortisonivoiteella kahdesti viikossa auttaa pitämään ihottuman hallinnassa.
Paikallishoitoa voidaan tarvittaessa tehostaa käyttämällä sidoksia, sinkkivoidesukkia tai kosteita kääreitä.
Raskauden ja imetyksen aikana voidaan jatkaa mietojen, keskivahvojen ja vahvojen kortisonivoiteiden käyttöä tavanomaiseen tapaan. Jos kortisonivoiteiden tarve ylittää 200 g kuukaudessa tulisi ihotilannetta arvioida erikoissairaanhoidossa. On tärkeää, että iho pysyy hyvässä kunnossa myös raskauden ja imetyksen aikana.
Kortisonivoidehoidon aikana riittää ihon normaali aurinkosuojaus, ja kortisonivoiteita voi käyttää samanaikaisesti valohoitojen kanssa. Tällöin kortisonivoide levitetään iltaisin. Kortisonivoiteita saa ja tulee käyttää rikkinäisellekin iholle, mikäli ihorikot johtuvat atooppisesta ihottumasta.
Kortisonivoidetta ja perusvoidetta ei tulisi levittää yhtä aikaa ihottuma-alueille, sillä ne saattavat haitata toistensa imeytymistä.
Yleistä on, että kortisonivoiteita ei haittavaikutusten pelossa käytetä riittävästi, vaan pyritään käyttämään voiteita mahdollisimman vähän kerrallaan ja mahdollisimman lyhyen aikaa. Tällöin ihon tulehdus ei kuitenkaan ehdi kunnolla rauhoittua ja ihottuma lehahtaa tauon aikana heti uudelleen. Tämä on usein estettävissä aloittamalla kortisonivoide heti ihottuman pahenemisvaiheen ensioireiden ilmaantuessa ja jatkamalla voiteen käyttöä riittävän pitkään. Tämän jälkeen saattaa olla hyödyllistä jatkaa kortisonivoiteiden käyttöä vielä ylläpitohoitona.
Mikäli ihottuma ei pysy ohjeenmukaisella kortisonirasvauksella hallinnassa, on syytä harkita muita hoitovaihtoehtoja, kuten kalsineuriinin estäjiä eli takrolimuusia tai pimekrolimuusia, tai valohoitoja.
Oikein käytettynä eli valitsemalla kuhunkin tilanteeseen sopivan vahvuinen kortisonivoide ja jaksottamalla hoitokuurit kortisonivoiteet ovat tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä. Tärkein kortisonivoiteiden haittavaikutus on pitkään yhtäjaksoiseen käyttöön liittyvä ihon oheneminen, jonka estämiseksi kortisonivoiteiden käytön jaksottaminen on välttämätöntä. Ihon ohenemisen riski on lisääntynyt erityisesti hoidettaessa jo valmiiksi ohuita ihoalueita tai lasten ja vanhusten ihoa.
Hyvin laaja-alaisessa ihottumassa kortisonia voi myös imeytyä elimistöön siinä määrin, että se häiritsee oman lisämunuaisen toimintaa.
Myös kosketusallergia kortisonivoiteen aineosille on mahdollista, joskin harvinaista. Mikäli pitkäkestoisesti käytetty sama kortisonivoide ärsyttää ihoa, on syytä asiasta keskustella lääkärin kanssa.
Tarkistettu 24.3.2025
