HIV-tartunnan aiheuttaa ihmisen immuunikatovirus (HIV), joka aiheuttaa hoitamattomana elimistön oman puolustuskyvyn heikkenemistä. Noin puolelle tartunnan saaneista tulee noin 2–6 viikon kuluessa tartunnasta ensioireita: kuumetta, kurkkukipua, imusolmukkeiden suurenemista ja päänsärkyä.
Ensitaudin jälkeen infektio pysyy usein oireettomana vuosikausia. Vuosien kuluttua saattaa esiintyä kuumeilujaksoja, merkittävää laihtumista, pitkittynyttä ripulia ja yöhikoilua tai erilaiset infektiot yleistyvät. HIV:n hoitoon on nykyisin käytettävissä tehokkaita lääkkeitä, joilla useimpien tartunnan saaneiden virusmäärät saadaan mittaamattomiin. On tärkeää käydä hiv-testissä, jotta tartunta voidaan havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja aloittaa hoito. Monet muut seksitaudit voivat edistää myös HIV:n tarttumista.
Lue lisää:
HIV-infektio (Infektiotalo)
Hepatiitti A:n aiheuttaa ulosteessa elävä virus, joka leviää yleensä ruoan ja veden välityksellä. Virus voi tarttua myös anaali- ja suuseksin yhdistelmässä. Tartunnasta 4–6 viikon kuluttua voi esiintyä kuumetta, ripulia, harmaita ulosteita, väsymystä, virtsan tummuutta, painon laskua ja silmän valkuaisten sekä ihon keltaisuutta. Rokote suojaa tartunnalta.
Hepatiitti B tarttuu veren tai siemennesteen välityksellä. Tartunta voi olla vähäoireinen. Oireina voi esiintyä kuumetta, ruokahaluttomuutta, vatsakipuja ja väsymystä. Ihon tai silmän valkuaisten keltaisuus, harmaat ulosteet ja tumma virtsa viittaavat hepatiittiin. Hepatiitti B voi johtaa vakavaan maksasairauteen. Hepatiitti B:tä vastaan on rokote, saatavilla on myös yhdistelmärokote hepatiitti A:ta ja hepatiitti B:tä vastaan.
Hepatiitti C:n aiheuttama virus tarttuu pääsääntöisesti käytettyjen ruiskujen ja neulojen välityksellä, mutta joskus myös suojaamattomassa anaaliseksissä. Hiv-tartunta lisää riskiä saada hepatiitti C ‑tartunta. Hepatiitti C voi johtaa vakavaan maksakirroosiin ja maksasyöpään. Sitä vastaan ei ole olemassa rokotetta.
Satiaiset ovat verta imeviä pieniä, silmällä havaittavia täitä, jotka kiinnittyvät tavallisimmin häpykarvoitukseen ja lisääntyvät munimalla saivareita karvojen juuriin. Satiaisia esiintyy vain ihmisillä. Satiainen säilyy hengissä 3–4 päivää kehon ulkopuolella. Ne voivat levitä muillekin karvaisille alueille erityisesti alaraajoihin, rintakarvoihin ja kainaloihin. Ne tarttuvat ihokontaktissa seksin yhteydessä sekä lakanoiden, pyyhkeiden tai vaatteiden kautta. Satiaiset aiheuttavat kutinaa, joka ilmaantuu 1–3 viikon kuluttua tartunnasta. Apteekista on saatavissa reseptivapaita hoitoaineita satiaisten hoitoon. Hoito suoritetaan kahteen kertaan viikon välein. Hoitoaine sivellään navan ja polvien väliselle alueelle sekä kainaloihin. Mikäli karvoitus on runsas, hoidetaan koko keho kaulasta nilkkoihin saakka. Jos satiaisia on kulmakarvoissa ja silmäripsissä, on ne nypittävä pois pinseteillä. Molempien hoitokertojen yhteydessä on vaihdettava alus- ja liinavaatteet. Vaatteille riittää normaali pesu. Seksikumppanit tulee hoitaa samanaikaisesti.
Syyhyn aiheuttaa punkki, joka kaivautuu ihon sarveiskerrokseen ja munii sinne. Punkin käytäviä löytää yleisimmin sormien välistä, ranteista ja sukuelinten alueelta. Syyhy tarttuu helposti seksin aikana ihokontaktissa ja myös lakanoiden, pyyhkeiden ja vaatteiden välityksellä.
Syyhypunkki aiheuttaa varsinkin alavatsalla ja reisissä voimakasta kutinaa, joka on pahimmillaan iltaisin. Kutinaoireet alkavat yleensä noin 3–6 viikon kuluttua tartunnasta. Iholle ilmaantuu pieniä punoittavia näppylöitä. Syyhypunkin hoitoon käytetään erilaisia liuoksia ja voiteita. Vuodevaatteiden, pyyhkeiden ja vaatteiden peseminen sekä seksikumppanien samanaikainen hoitaminen ovat tärkeitä syyhyn hoitokeinoja.