Kynsivallintulehdus

Kynsivallintulehduksella eli paronykialla tarkoitetaan kynnenvierusihon tai kynsivallin tulehdusta. Akuutti, märkäinen tulehdus voi olla seurausta haavasta tai ihon sisään kasvaneesta kynnenreunasta. Tulehduksen pääasiallinen aiheuttaja on stafylokokkibakteeri.

​Pitkittynyt, krooninen kynsivallintulehdus on usein monen tekijän summa. Se voi kehittyä hiljalleen märkätyötä (esimerkiksi keittiötyöläiset, siivousalan ihmiset, parturikampaajat) tekevälle, jolloin kynsinauhat altistuvat toistuvalle kosteudelle. Syynä voi olla myös krooninen ihosairaus kuten psoriasis, punajäkälä tai ekseema.

Kroonisen kynsivallintulehduksen aiheuttajana on usein Candida albicans- hiiva yhdessä stafylokokin kanssa. Toistuvan kynsivallin tulehduksen taustalla voi olla joskus myös herpes simplex-virus. Myös heikentynyt raajojen ääreisverenkierto voi altistaa kynsivallintulehdukselle.

Miten kynsivallintulehdus diagnosoidaan?

Kynsivallintulehdus todetaan tyypillisen oirekuvan perusteella. Bakteeri- tai sieniviljelyä tai muita laboratoriotutkimuksia tarvitaan vain harvoin. Akuutissa tulehduksessa kynsivalli on punoittava, turvottava ja kuumottava. Koko sormi tai varvas saattaa olla aristava. Kynsivallin alta voi puristettaessa valua märkää. Kroonisessa kynsivallintulehduksessa edellä mainitut tuoreen tulehduksen merkit ovat yleensä jo rauhoittuneet mutta kynsivalli saattaa olla turvottava ja irrota kynnen reunasta. Kynsiin kehittyy usein kuoppia ja vakoja.

Kynsivallintulehduksen hoito

Lievän kynsivallintulehduksen ensihoito on tulehtuneen alueen suihkuttelu ja kylvettely haalealla vedellä aamuin illoin. Tulehtuneen alueen voi puhdistaa desinfektioaineella ja ihoa hoidetaan paikallisella antibioottivoiteella useita kertoja päivässä. Tulehtunut ihoalue suojataan märältä ja lialta; työtehtävissä huolehditaan oikeanlaisesta ihon suojauksesta. Paikallishoitoa tulee jatkaa useamman viikon - jopa kuukauden ajan. Mikäli tulehdus ei rauhoitu kotihoidolla, on syytä hakeutua lääkäriin. Rajussa tulehduksessa märkäpesäke avataan kirurgisesti ja antibioottikuuri voi olla tarpeellinen. ​

Kroonisessa kynsivallintulehduksessa tärkein hoito on tulehtuneen ihoalueen suojaaminen kosteudelta, mekaaniselta ärsytykseltä ja lialta. Taustalla oleva mahdollinen ihosairaus hoidetaan. Kynsivallin paikallishoitona käytetään kortikosteroidin sekä sienilääkkeen yhdistelmää. Hoitoajat ovat pitkiä, usein kuukausia.

Mikäli kynsivallintulehduksen syynä on ihon sisään kasvanut kynnen reuna, voi kynttä yrittää nostaa pumpulilla tai kangaskuidulla ihosta irti. Samalla aloitetaan ihoalueen paikallishoidot. Jalkaterapeutti voi laittaa kynnen alle pienen jousen nostamaan kynttä ylös ihosta. Mikäli nämä eivät auta, saatetaan tarvita lääkärin suorittama kynnen tai kynsivallin pehmytkudoksen osapoistoa. Usein kynsiaihe tuhotaan (fenolisaatio, jossa kynnen tyvi käsitellään voimakkaalla kemiallisella aineella, fenolilla), jotta uusi kynsi ei pääsisi kasvamaan.

Varpaiden kynsivallintulehdusta voidaan ehkäistä huolehtimalla oikeanlaisesta varpaiden kynsien leikkaamisesta (ei liian pyöreiksi, ei liian lyhyiksi), pitämällä riittävän väljiä kenkiä sekä hoidattamalla mahdolliset jalan virheasennot kuntoon. Mikäli isovarvas painaa muita varpaita, voidaan apuna käyttää varpaiden erottajaa.


Edellinen sivuSeuraava sivu