Virus aktivoituu myöhemmin elämän aikana ja siirtyy hermoa pitkin ihoon. Vyöruusun esiintyvyys väestössä on 10-30%:n luokkaa, ja arvioiden mukaan yli 80-vuotiaista sen sairastaa joka toinen. Vyöruusun alttius lisääntyy oman puolustusjärjestelmän heikentyessä ja korkean iän lisäksi sen riskiä lisäävät voimakas fyysinen tai psyykkinen stressi, sisäisten kortikosteroidien käyttö tai muu puolustusjärjestelmää heikentävä lääkitys, HIV/AIDS, syöpä ja syöpähoidot sekä diabetes. Lapsilla vyöruusu on hyvin harvinainen.
Vyöruusu
Vyöruusu (herpes zoster) on ihon paikallinen infektio. Sen aiheuttaa vesirokkovirus varicella zoster, joka vesirokon jälkeen jää piileväksi selkäytimen hermojuureen.
Vyöruusu on yleensä toispuoleinen, vyömäinen rakkuloiva ihoinfektio, joka ulottuu tavallisesti 1-2 tuntohermon hermottamalle ihoalueelle. Sen yleisimmät paikat ovat vartalo (kylki, pakara) ja kasvot, harvemmin raajat. Suurimmalla osalla vyöruusun rakkulamuodostusta edeltää ihoalueen kipu, vihlominen ja kosketusarkuus. Kipuoire voi edeltää ihomuutoksia usealla päivällä. Rakkulat nousevat 1-8 vuorokauden viiveellä ja ovat alkuun kirkkaita muuttuen myöhemmin märkiviksi tai verestäviksi. Iho on punoittava. Uusia rakkuloita ilmaantuu usean päivän ajan ja ne yhtyvät toisiinsa, rikkoutuvat ja rupeutuvat. Rakkulat parantuvat noin kuukauden sisällä. Kasvohermon alueella vyöruusu saattaa infektoida silmän (n. 15%:lla) ja suun limakalvoille voi nousta rakkuloita. Vyöruusu voi olla myös pelkästään suussa, usein kitalaen alueella. Iholla vyöruusu voi joskus esiintyä myös ilman rakkuloita.
Vyöruusu diagnosoidaan oirekuvan perusteella, mutta virus tai virusproteiini voidaan tarvittaessa ottaa rakkulasta tai ihottuma-alueelta.
Katso aiheeseen liittyvä kuva. Kuva saattaa aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Terveen ihmisen lievän vyöruusun voi hoitaa kotona. Kipuun käytetään tavanomaisia särkylääkkeitä. Ihottuma-aluetta suositellaan pesemään tai kylvettämään ja siihen voi levittää antibakteerista voidetta. Lääkäriin tulee hakeutua, mikäli vyöruusu on kasvojen alueella, siihen liittyy kovaa kipua tai ihottumareaktio on laaja. Henkilöillä, joilla oma puolustusjärjestelmä on heikentynyt sairauden tai lääkityksen vuoksi, vyöruusu on aina aihe hakeutua lääkäriin. Yli 60-vuotialla taudinkuva on usein vaikeampi, ja lääkehoitoa tarvitaan herkemmin. Vyöruusun hoitona käytetään viruslääkitystä. Varhain aloitettu lääkehoito nopeuttaa taudista parantumista ja vähentää myöhäisoireiden (jälkikipu) esiintymistä.
Lähes kaikilla vyöruusupotilaalla on ihon kipua ja osalle kehittyy ns. jälkikipu kyseiselle ihoalueelle (postherpeettinen neuralgia). Tämä kipu ja ihoalueen arkuus voi jatkua useita kuukausia iho-oireiden jo parannuttua. Lääkäri arvioi akuutin kivun ja postherpeettisen neuralgian lääkehoidon.
Vyöruusun on olemassa kaksi rokotetta, jotka vähentävät vyöruusun ja jälkikivun riskiä yli 50-vuotiailla. Rokotteen teho on parhaimmillaan noin 50 -60 vuoden iässä. Myös rokotettu henkilö voi saada vyöruusun, mutta taudinkuvaltaan lievempänä. Vanhempi rokote sisältää eläviä heikennettyjä viruksia eikä siksi sovellu immunosuppressoiduille eli henkilöille, jotka saavat omaa vastustuskykyä heikentävää hoitoa. Uudempi ja tehokkaampi ns. rekombinattirokote ei sisällä eläviä heikennettyjä viruksia. Rokote ei kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan.
Vyöruusun oireet
Vyöruusu on yleensä toispuoleinen, vyömäinen rakkuloiva ihoinfektio, joka ulottuu tavallisesti 1-2 tuntohermon hermottamalle ihoalueelle. Sen yleisimmät paikat ovat vartalo (kylki, pakara) ja kasvot, harvemmin raajat. Suurimmalla osalla vyöruusun rakkulamuodostusta edeltää ihoalueen kipu, vihlominen ja kosketusarkuus. Kipuoire voi edeltää ihomuutoksia usealla päivällä. Rakkulat nousevat 1-8 vuorokauden viiveellä ja ovat alkuun kirkkaita muuttuen myöhemmin märkiviksi tai verestäviksi. Iho on punoittava. Uusia rakkuloita ilmaantuu usean päivän ajan ja ne yhtyvät toisiinsa, rikkoutuvat ja rupeutuvat. Rakkulat parantuvat noin kuukauden sisällä. Kasvohermon alueella vyöruusu saattaa infektoida silmän (n. 15%:lla) ja suun limakalvoille voi nousta rakkuloita. Vyöruusu voi olla myös pelkästään suussa, usein kitalaen alueella. Iholla vyöruusu voi joskus esiintyä myös ilman rakkuloita.
Vyöruusu diagnosoidaan oirekuvan perusteella, mutta virus tai virusproteiini voidaan tarvittaessa ottaa rakkulasta tai ihottuma-alueelta.
Katso aiheeseen liittyvä kuva. Kuva saattaa aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Vyöruusun hoito
Terveen ihmisen lievän vyöruusun voi hoitaa kotona. Kipuun käytetään tavanomaisia särkylääkkeitä. Ihottuma-aluetta suositellaan pesemään tai kylvettämään ja siihen voi levittää antibakteerista voidetta. Lääkäriin tulee hakeutua, mikäli vyöruusu on kasvojen alueella, siihen liittyy kovaa kipua tai ihottumareaktio on laaja. Henkilöillä, joilla oma puolustusjärjestelmä on heikentynyt sairauden tai lääkityksen vuoksi, vyöruusu on aina aihe hakeutua lääkäriin. Yli 60-vuotialla taudinkuva on usein vaikeampi, ja lääkehoitoa tarvitaan herkemmin. Vyöruusun hoitona käytetään viruslääkitystä. Varhain aloitettu lääkehoito nopeuttaa taudista parantumista ja vähentää myöhäisoireiden (jälkikipu) esiintymistä.
Lähes kaikilla vyöruusupotilaalla on ihon kipua ja osalle kehittyy ns. jälkikipu kyseiselle ihoalueelle (postherpeettinen neuralgia). Tämä kipu ja ihoalueen arkuus voi jatkua useita kuukausia iho-oireiden jo parannuttua. Lääkäri arvioi akuutin kivun ja postherpeettisen neuralgian lääkehoidon.
Vyöruusun ennaltaehkäisy
Vyöruusun on olemassa kaksi rokotetta, jotka vähentävät vyöruusun ja jälkikivun riskiä yli 50-vuotiailla. Rokotteen teho on parhaimmillaan noin 50 -60 vuoden iässä. Myös rokotettu henkilö voi saada vyöruusun, mutta taudinkuvaltaan lievempänä. Vanhempi rokote sisältää eläviä heikennettyjä viruksia eikä siksi sovellu immunosuppressoiduille eli henkilöille, jotka saavat omaa vastustuskykyä heikentävää hoitoa. Uudempi ja tehokkaampi ns. rekombinattirokote ei sisällä eläviä heikennettyjä viruksia. Rokote ei kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan.
Aiheeseen liittyvää
Tarkistettu 24.3.2025