Jalkasieni (jalkasilsa) on yleisin ihon sieni-infektio. Sen aiheuttavat silsasienet (dermatofyytit), joista yleisin on Trichophyton rubrum.
Jalkasieni on miehillä yleisempi kuin naisilla ja sen esiintyvyys lisääntyy selvästi iän myötä. Lapsilla se on harvinainen. Jalkasieni voi tarttua yleisten pesutilojen ja liikuntasalien lattioilta, ja varpaiden hikoilu tiiviissä kengissä kuten turvakengissä lisää sen riskiä. Jalkasientä esiintyy paljon myös urheilijoilla. Diabeetikoilla se on muuta väestöä yleisempää.
Katso aiheeseen liittyvä kuva. Kuva saattaa aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Jalkasieni oireilee tyypillisimmin uloimmassa varvasvälissä, joskus myös seuraavassa välissä. Varvasvälisilsa voi olla hennosti tai voimakkaasti hilseilevä. Iho on usein hautunut, rikkonainen ja punoittava. Rakkulointia saattaa esiintyä. Sieni voi levitä varvasvälistä jalkaterän alueelle. Mokkasiinisilsasta puhutaan, kun hilseilyä esiintyy koko jalkapohjan paksuilla alueilla esim. päkiän, kantapään tai ukkovarpaan seudussa. Mokkasiinisilsa on usein oireeton tai vähäoireinen. Sieni voi olla toispuoleinen mutta ajan myötä se usein leviää myös toiseen jalkaan. Jalkasieni saattaa kehittyä rajuoireiseksi sekainfektioksi, jolloin taudinaiheuttajana on sienen lisäksi bakteeri. On mahdollista, että jalkasieni aiheuttaa kämmeniin tai sormiin kutisevia, pieniä rakkuloita (ns. id-rakkulat), joissa itsessään ei ole sientä.
Katso aiheeseen liittyvät kuvat. Kuvat saattavat aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Varvasvälisilsa todetaan tyypillisten iholöydösten perusteella eikä jatkotutkimuksia yleensä tarvita.
Laajempialaisen jalkasienen diagnosoiminen ennen sienilääkityksen aloitusta on tärkeää, jotta vältytään turhilta hoidoilta. Monet ihotaudit muistuttavat sieni-infektiota. Ihoalueelta rapsutetaan vesi- tai alkoholipuhdistuksen jälkeen runsaasti hilsettä näytteeksi. Mahdollisen rakkulan katosta irrotetaan pala tutkittavaksi. Näyte tutkitaan käyttäen sieniviljelyä, johon kuuluu myös mikroskopointi, ns. natiivinäyte. Viljelyn vaihtoehto on tutkia näyte geenitekniikalla (PCR).
Varvasvälisienen hoitona on paikallinen sienivoide, jota käytetään 1-2 viikon ajan iltaisin puhtaalle ja kuivatulle iholle. Mokkasiinisilsa paranee heikommin paikallisella hoidolla ja se hoidetaan usein suun kautta otettavalla sienilääkkeellä 2- 4 viikon hoitojaksona. Jalkasilsan hoito on tärkeää, vaikka itse tauti olisi vähäoireinen, sillä esim. rikkonainen varvasväli voi toimia infektioporttina vakavillekin bakteeritulehduksille kuten ruusulle.
On tavallista, että jalkasilsa uusii, joten jalkojen hyvästä hygieniasta tulee huolehtia. Jalat ja varvasvälit pestään päivittäin ja kuivataan huolellisesti. Sukat vaihdetaan päivittäin ja pestään riittävän kuumassa (yleensä 60 asteen pesukonepesu on riittävä). Julkisissa pesutiloissa ja liikuntasaleissa käydessä on suositeltavaa käyttää suojajalkineita. Mikäli jalkasilsa hoidosta huolimatta pyrkii toistuvasti uusimaan, on taustalta syytä poissulkea alttiutta lisäävät tekijät kuten diabetes. Myös muiden samassa taloudessa asuvien tulee tarkistaa jalkojensa iho, etteivät he huomaamattaan kanna ja tartuta silsaa.
Jalkasieni oireilee tyypillisimmin uloimmassa varvasvälissä, joskus myös seuraavassa välissä. Varvasvälisilsa voi olla hennosti tai voimakkaasti hilseilevä. Iho on usein hautunut, rikkonainen ja punoittava. Rakkulointia saattaa esiintyä. Sieni voi levitä varvasvälistä jalkaterän alueelle. Mokkasiinisilsasta puhutaan, kun hilseilyä esiintyy koko jalkapohjan paksuilla alueilla esim. päkiän, kantapään tai ukkovarpaan seudussa. Mokkasiinisilsa on usein oireeton tai vähäoireinen. Sieni voi olla toispuoleinen mutta ajan myötä se usein leviää myös toiseen jalkaan. Jalkasieni saattaa kehittyä rajuoireiseksi sekainfektioksi, jolloin taudinaiheuttajana on sienen lisäksi bakteeri. On mahdollista, että jalkasieni aiheuttaa kämmeniin tai sormiin kutisevia, pieniä rakkuloita (ns. id-rakkulat), joissa itsessään ei ole sientä.
Katso aiheeseen liittyvät kuvat. Kuvat saattavat aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Varvasvälisilsa todetaan tyypillisten iholöydösten perusteella eikä jatkotutkimuksia yleensä tarvita.
Laajempialaisen jalkasienen diagnosoiminen ennen sienilääkityksen aloitusta on tärkeää, jotta vältytään turhilta hoidoilta. Monet ihotaudit muistuttavat sieni-infektiota. Ihoalueelta rapsutetaan vesi- tai alkoholipuhdistuksen jälkeen runsaasti hilsettä näytteeksi. Mahdollisen rakkulan katosta irrotetaan pala tutkittavaksi. Näyte tutkitaan käyttäen sieniviljelyä, johon kuuluu myös mikroskopointi, ns. natiivinäyte. Viljelyn vaihtoehto on tutkia näyte geenitekniikalla (PCR).
Varvasvälisienen hoitona on paikallinen sienivoide, jota käytetään 1-2 viikon ajan iltaisin puhtaalle ja kuivatulle iholle. Mokkasiinisilsa paranee heikommin paikallisella hoidolla ja se hoidetaan usein suun kautta otettavalla sienilääkkeellä 2- 4 viikon hoitojaksona. Jalkasilsan hoito on tärkeää, vaikka itse tauti olisi vähäoireinen, sillä esim. rikkonainen varvasväli voi toimia infektioporttina vakavillekin bakteeritulehduksille kuten ruusulle.
On tavallista, että jalkasilsa uusii, joten jalkojen hyvästä hygieniasta tulee huolehtia. Jalat ja varvasvälit pestään päivittäin ja kuivataan huolellisesti. Sukat vaihdetaan päivittäin ja pestään riittävän kuumassa (yleensä 60 asteen pesukonepesu on riittävä). Julkisissa pesutiloissa ja liikuntasaleissa käydessä on suositeltavaa käyttää suojajalkineita. Mikäli jalkasilsa hoidosta huolimatta pyrkii toistuvasti uusimaan, on taustalta syytä poissulkea alttiutta lisäävät tekijät kuten diabetes. Myös muiden samassa taloudessa asuvien tulee tarkistaa jalkojensa iho, etteivät he huomaamattaan kanna ja tartuta silsaa.
Tarkistettu 24.3.2025
