Mitkä ovat okasolusyövän esiasteet?

Ihon in situ -karsinooma eli Morbus Bowen on nimitys, jota käytetään ihon pintakerrokseen rajoittuvasta okasolusyövästä. Hoitamattomana ihon in situ -karsinooma voi kehittyä varsinaiseksi syvemmälle kasvavaksi okasolusyöväksi.

Ihon in situ -karsinoomat ovat kohtalaisen tarkkarajaisia, usein paksusti hilsehtiviä läiskiä, jotka voivat helposti haavautua. Läiskät voivat ajan myötä kasvaa useiden senttimetrien kokoisiksi. Tavallisimmin niitä esiintyy auringonvalolle altistuneilla ihoalueilla, kuten kasvojen ja pään alueella, mutta myös vartalolla ja raajoissa. Ihon in situ -karsinooma diagnoosi varmistetaan yleensä koepalalla ja erotetaan sen avulla okasolusyövästä tai samantyyppisestä pinnallisemmasta muutoksesta, aktiinisesta keratoosista.

Katso aiheeseen liittyvä kuva. Kuva saattaa aiheuttaa voimakkaita tunteita.

Pienet, ohuet ihon in situ -karsinoomat hoidetaan jäädyttämällä nestemäisellä typellä, tätä hoitoa kutsutaan kryo-hoidoksi. Hoidon seurauksena jää usein vaalea arpimainen jälki.

Kookkaammat muutokset hoidetaan fotodynaamisella hoidolla, eli PDT-hoidolla. PDT-hoidon kosmeettinen tulos on hyvä. Ihon in situ -karsinoomat voidaan hoitaa myös leikkaamalla. Mikäli koepalasta ilmenee, että ihon in situ -karsinooma on edennyt jo okasolusyöväksi, tulee se poistaa aina leikkaamalla.

Aktiininen keratoosi on okasolusyövän lievä esiaste, joka on lisääntynyt räjähdysmäisesti sekä vanhemman väestön osuuden kasvaessa että muuttuneen aurinkokäyttäytymisen seurauksena. Merkittävin riskitekijä on pitkäaikainen altistuminen auringon ultraviolettisäteilylle.

Aktiininen keratoosi on krooninen punoittava, hilseilevä ja karhea tai piikkimäinen läiskä auringolle altistuneella ihoalueella. Muutoksia on tavallisesti useita, ja ne ilmaantuvat tyypillisesti vasta keski-iän jälkeen. Aktiinisen keratoosin diagnoosi perustuu esitietoihin, muutoksen ulkonäköön ja tarvittaessa koepalalöydökseen. Parhaiten aktiinisen keratoosin tunnistaa siitä, että se ei parane kortisonivoiteella ja tuntuu sormin kevyesti tunnusteltaessa karhealta tai piikkimäiseltä.

Katso aiheeseen liittyvä kuva. Kuva saattaa aiheuttaa voimakkaita tunteita.

Aktiininen keratoosi suositellaan hoidettavaksi, koska osa muutoksista saattaa kehittyä okasolusyöväksi. Aktiinisia keratooseja voidaan hoitaa monin eri tavoin. Hoidon valintaan vaikuttavat muutoksen paksuus, lukumäärä ja sijainti, potilaan ikä ja muut sairaudet sekä lääkärin kokemus ja tarjolla olevat hoitovaihtoehdot. Eri hoitomuotoja voidaan myös yhdistää.

Jäädytyshoidossa, eli kryo-hoidossa käytetään nestemäistä typpeä (–196 °C). Jäädytys aiheuttaa paikallisen paleltumavamman, joka mekaanisesti kuorii ihon uloimman kerroksen. Pinnallinen jäädytys soveltuu pienten, ohuiden ja yleensä yksittäisten aktiinisten keratoosien hoitoon. Hoidon jälkeen ihoalue paranee 2–3 viikossa. Hoitotulos on tavallisesti hyvä ja kosmeettinen tulos on yleensä erinomainen.

Fotodynaamisessa hoidossa, eli PDT-hoidossa muutosalueen solut herkistetään selektiivisesti valolle. Valoherkisteenä käytetään aminolevulinaattia sisältävää voidetta. Voiteen tulee vaikuttaa 2–3 tunnin ajan, jonka jälkeen hoitoalue valotetaan punaisella valolla. Hoito soveltuu laaja-alaisempien tai yksittäisten uusiutuneiden aktiinisten keratoosien hoitoon, erityisesti pään ja säärien alueella. Osa potilasta kokee hoidon kivuliaana, mutta kipua voidaan tarvittaessa hoitaa lääkkeillä tai puuduttamalla iho ennen valotusta. Valoaktivaatiohoito voidaan toteuttaa myös ns. päivänvalohoitona, jolloin voiteella käsitelty alue altistetaan ulkona päivänvalolle riittävän pitkäksi ajaksi. PDT-hoidon kosmeettinen tulos on yleensä hyvä.

Potilaan kotona toteuttamat voidehoidot (esim. imikimodi, ingenolimebutaatti) soveltuvat hyvin laajempienkin ohuiden aktiinisten keratoosien hoitoon. Käytettävä hoito valitaan yksilöllisesti ja toteutetaan valmistekohtaisen ohjeen mukaisesti. Hoitoreaktiot ovat yksilöllisiä ja usein varsin voimakkaita. Hoidettu ihoalue kuitenkin toipuu hyvin muutamassa viikossa.