Kyseessä on iholla ja limakalvoilla nähtävä reaktio, joka voi olla itsenäinen oire ilman nokkosrokkopaukamia tai se voi ilmaantua nokkosihottuman yhteydessä. Nokkosihottumassa noin puolella potilaista esiintyy myös angioödeemaa.
Mikä on angioödeema?
Angioödeemassa iholle tai limakalvoille ilmaantuu äkillisesti paikallista turvotusta. Turvotus esiintyy usein huulissa tai silmäluomissa, mutta sitä voi olla missä vain iholla tai limakalvoilla.
Iholle tai limakalvoille ilmaantuu äkillisesti turvotusta ja pistelyä. Tyyppipaikat ovat huulet ja silmäluomet. Muita mahdollisia paikkoja ovat myös kädenselät, raajat ja genitaalialue.
Toisin kuin nokkosihottumassa, angioödeeman aiheuttama turvotus kestää pidempään samassa paikassa ja turvotus on ennemminkin kivuliasta kuin kutisevaa. Turvotus kestää yleensä noin 1-3 päivää.
Angioödeema voi liittyä krooniseen spontaaniin nokkosrokkoon.
Lääkeallergia tai ruoka-aineallergia voi aiheuttaa akuuttia angioödeemaa.
Toisinaan angioödeeman aiheuttajaksi voi osoittautua esimerkiksi käytössä oleva verenpainelääke, ACE-estäjä tai harvemmin AT-salpaaja.
Perinnöllinen angioödema (HAE) on hyvin harvinainen ja yleensä nuorella iällä alkava angioödeeman muoto.
Angioödeeman diagnoosi tehdään tyypillisen taudinkuvan perusteella. Lisäksi on tärkeää selvittää, onko oireilla ajallista yhteyttä lääkeaineisiin tai ruoka-aineisiin. Laboratorio- tai kuvantamistutkimuksista on harvoin apua.
Jos angioödeemalle on tunnistettu jokin laukaiseva tekijä (esimerkiksi verenpainelääkitys), sitä pyritään välttämään.
Histamiinivälitteisen, urtikariasukuisen angioödeeman hoito on sama kuin urtikariassa. Angioödeema voi olla myös bradykiniittivälitteistä (ACE-estäjien aiheuttama angioödeema ja HAE), johon tehoaa eri hoito. Histamiinivälitteinen angioödeema on kuitenkin yleisempää.
Ensihoidon kutsumista tai päivystyksellistä lääkärin arviota tarvitaan, jos ilmaantuu ylähengitysteiden angioödeemaa (kuten kurkunpään turvotusta) siihen liittyvän tukehtumisvaaran vuoksi. Joskus angioödeema voi olla anafylaksian ensioire, joka edellyttää vastaavasti välitöntä hoitoa. Vaikeisiin oireisiin annetaan tarvittaessa adrenaliinia.
Mikäli potilaalla on viitteitä vakavasta tai hengitysteitä ahtauttavasta angioödeemasta, vaatii se aina päivystyksellistä hoitoa.
Lievissä angioödeemaoireissa anitistamiinia käytetään lääkärin määräyksestä normaalilla annoksella tai 2-4 kertaisella annoksella lyhyenä kuurina. Antihistamiinia voidaan käyttää myös pitkäaikaisena ylläpitohoitona kohtauksien estämiseksi. Tarvittaessa hoitoon voidaan lisätä montelukasti 10mg tabletti iltaisin.
Vaikeammissa angioödeeman kohtauksissa auttaa yleensä lääkärin määräämä lyhyt 3-10 päivän suun kautta otettava kortisonikuuri (esimerkiksi prednisoloni 20 mg 1-2 tablettia aamuisin).
Tabletit otetaan pääsääntöisesti aamuisin kerta-annoksena. Lääkäri voi kirjoittaa potilaalle valmiiksi reseptit näistä lääkkeistä ja jolloin potilas voi omatoimisesti aloittaa hoidon oireiden ilmaantuessa.
Angioödeemassa vaste antihistamiinihoidolle ja adrenaliinille on kuitenkin joskus huono. Jos ei edellä mainituilla hoidoilla saada riittävää vastetta, voidaan vaikeassa toistuvassa angioödeemassa kokeilla erikoislääkärin harkinnan mukaisesti muita hoitoja (mm. omalitsumabi). Perinnöllistä angioödeemaa (HAE) ja verenpainelääke ACE-estäjän aiheuttamaa angioödeemaa hoidetaan eri lääkkeillä kuin urtikariaan liittyvää angioödeema, kuten traneksaamihapolla tai ikatibantilla. HAE:n hoitoon on lisäksi omia pitkäaikaislääkkeitä.
Oireet ja syyt
Iholle tai limakalvoille ilmaantuu äkillisesti turvotusta ja pistelyä. Tyyppipaikat ovat huulet ja silmäluomet. Muita mahdollisia paikkoja ovat myös kädenselät, raajat ja genitaalialue.
Toisin kuin nokkosihottumassa, angioödeeman aiheuttama turvotus kestää pidempään samassa paikassa ja turvotus on ennemminkin kivuliasta kuin kutisevaa. Turvotus kestää yleensä noin 1-3 päivää.
Angioödeema voi liittyä krooniseen spontaaniin nokkosrokkoon.
Lääkeallergia tai ruoka-aineallergia voi aiheuttaa akuuttia angioödeemaa.
Toisinaan angioödeeman aiheuttajaksi voi osoittautua esimerkiksi käytössä oleva verenpainelääke, ACE-estäjä tai harvemmin AT-salpaaja.
Perinnöllinen angioödema (HAE) on hyvin harvinainen ja yleensä nuorella iällä alkava angioödeeman muoto.
Tutkimukset angioödeemassa
Angioödeeman diagnoosi tehdään tyypillisen taudinkuvan perusteella. Lisäksi on tärkeää selvittää, onko oireilla ajallista yhteyttä lääkeaineisiin tai ruoka-aineisiin. Laboratorio- tai kuvantamistutkimuksista on harvoin apua.
Angioödeeman hoito
Jos angioödeemalle on tunnistettu jokin laukaiseva tekijä (esimerkiksi verenpainelääkitys), sitä pyritään välttämään.
Histamiinivälitteisen, urtikariasukuisen angioödeeman hoito on sama kuin urtikariassa. Angioödeema voi olla myös bradykiniittivälitteistä (ACE-estäjien aiheuttama angioödeema ja HAE), johon tehoaa eri hoito. Histamiinivälitteinen angioödeema on kuitenkin yleisempää.
Ensihoidon kutsumista tai päivystyksellistä lääkärin arviota tarvitaan, jos ilmaantuu ylähengitysteiden angioödeemaa (kuten kurkunpään turvotusta) siihen liittyvän tukehtumisvaaran vuoksi. Joskus angioödeema voi olla anafylaksian ensioire, joka edellyttää vastaavasti välitöntä hoitoa. Vaikeisiin oireisiin annetaan tarvittaessa adrenaliinia.
Mikäli potilaalla on viitteitä vakavasta tai hengitysteitä ahtauttavasta angioödeemasta, vaatii se aina päivystyksellistä hoitoa.
Spontaani krooninen angioödeema
Lievissä angioödeemaoireissa anitistamiinia käytetään lääkärin määräyksestä normaalilla annoksella tai 2-4 kertaisella annoksella lyhyenä kuurina. Antihistamiinia voidaan käyttää myös pitkäaikaisena ylläpitohoitona kohtauksien estämiseksi. Tarvittaessa hoitoon voidaan lisätä montelukasti 10mg tabletti iltaisin.
Vaikeammissa angioödeeman kohtauksissa auttaa yleensä lääkärin määräämä lyhyt 3-10 päivän suun kautta otettava kortisonikuuri (esimerkiksi prednisoloni 20 mg 1-2 tablettia aamuisin).
Tabletit otetaan pääsääntöisesti aamuisin kerta-annoksena. Lääkäri voi kirjoittaa potilaalle valmiiksi reseptit näistä lääkkeistä ja jolloin potilas voi omatoimisesti aloittaa hoidon oireiden ilmaantuessa.
Muut hoidot
Angioödeemassa vaste antihistamiinihoidolle ja adrenaliinille on kuitenkin joskus huono. Jos ei edellä mainituilla hoidoilla saada riittävää vastetta, voidaan vaikeassa toistuvassa angioödeemassa kokeilla erikoislääkärin harkinnan mukaisesti muita hoitoja (mm. omalitsumabi). Perinnöllistä angioödeemaa (HAE) ja verenpainelääke ACE-estäjän aiheuttamaa angioödeemaa hoidetaan eri lääkkeillä kuin urtikariaan liittyvää angioödeema, kuten traneksaamihapolla tai ikatibantilla. HAE:n hoitoon on lisäksi omia pitkäaikaislääkkeitä.
Aiheeseen liittyvää
Tarkistettu 24.3.2025