Silsaepidemioita on nähty myös painijoilla, kun infektio on levinnyt urheilijoiden välisissä ihokontakteissa.
Vartalon silsa
Ihmisestä toiseen tapahtuvan tartunnan lisäksi sieni-infektiotartunnan voi saada lemmikkieläimistä kuten marsuista, kaneista, kissoista ja koirista tai tuotantoeläimistä esimerkikiksi nautakarjasta.
Vartalon silsa on tyypillisimmillään punoittava, rengasmainen muutos, jonka reuna on korostunut ja hilseilevä. Aluksi läiskä saattaa olla kauttaaltaan punoittava, mutta kasvaessaan se yleensä vaalenee keskustastaan. Muutoksia saattaa olla yksi tai useita ja niiden kasvuvauhti on vaihteleva. Eläinperäisissä tartunnoissa ihoreaktiot ovat usein ärhäkämpiä, punoitus on voimakkaampaa ja iholla saattaa olla märkimistä ja rakkulointia.
Katso aiheeseen liittyvä kuva. Kuva saattaa aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Diagnoosi voidaan varmistaa sieninäytteellä. Ihoalueelta rapsutetaan vesi- tai alkoholipuhdistuksen jälkeen runsaasti hilsettä näytteeksi. Mahdollisen rakkulan katosta irrotetaan pala tutkittavaksi. Näyte tutkitaan käyttäen sieniviljelyä, johon kuuluu myös mikroskopointi, ns. natiivinäyte. Viljelyn vaihtoehto on tutkia näyte geenitekniikalla (PCR).
Katso aiheeseen liittyvä kuva. Kuva saattaa aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Vartalon silsan hoidoksi riittää yleensä paikallishoito sienivoiteella 1-2 viikkoa. Hankalassa taudissa tai paikallishoitoon reagoimattomassa taudissa voidaan käyttää suun kautta otettavaa sienilääkettä. Vartalon silsa on saattanut tarttua henkilöltä itseltään jalkapohjista tai nivusista ja nämä alueet tulee hoitaa samalla kertaa.
Päivitetty 15.8.2018