Ihmisestä toiseen tapahtuvan tartunnan lisäksi sieni-infektiotartunnan voi saada lemmikkieläimistä (marsut, kanit, kissat, koirat) tai tuotantoeläimistä (nautakarja). Silsaepidemioita on nähty myös painijoilla, kun infektio on levinnyt urheilijoiden välisissä ihokontakteissa.
Vartalon silsan oireet
Vartalon silsa on tyypillisimmillään punoittava, rengasmainen muutos, jonka reuna on korostunut ja hilseilevä.
Aluksi läiskä saattaa olla kauttaaltaan punoittava, mutta kasvaessaan se yleensä vaalenee keskustastaan. Muutoksia saattaa olla yksi tai useita ja niiden kasvuvauhti on vaihteleva. Eläinperäisissä tartunnoissa ihoreaktiot ovat usein ärhäkämpiä, punoitus on voimakkaampaa ja iholla saattaa olla märkimistä ja rakkulointia.
Vartalon silsan toteaminen
Diagnoosi voidaan varmistaa sieninäytteellä.
Ihoalueelta rapsutetaan vesi- tai alkoholipuhdistuksen jälkeen runsaasti hilsettä näytteeksi. Mahdollisen rakkulan katosta irrotetaan pala tutkittavaksi. Näyte tutkitaan käyttäen sieniviljelyä, johon kuuluu myös mikroskopointi, ns. natiivinäyte. Viljelyn vaihtoehto on tutkia näyte geenitekniikalla (PCR).
Vartalon silsan hoito
Vartalon silsan hoidoksi riittää yleensä paikallishoito sienivoiteella 1-2 viikkoa. Hankalassa taudissa tai paikallishoitoon reagoimattomassa taudissa voidaan käyttää suun kautta otettavaa sienilääkettä. Vartalon silsa on saattanut tarttua henkilöltä itseltään jalkapohjista tai nivusista ja nämä alueet tulee hoitaa samalla kertaa.
Edellinen sivuSeuraava sivu