Huuliherpestä on pidetty pääasiassa HSV tyypin 1 aiheuttamana ja sukuelinherpestä tyypin 2 aiheuttamana (ks. Ihotautitalo, seksitaudit), mutta kumpikin alatyyppi pystyy aiheuttamaan kumpaakin infektiota eikä aiheuttajavirusta pysty päättelemään ihomuutoksen ulkonäön perusteella. Noin 70%:lla suomalaisista on jossakin elämänsä vaiheessa (yleensä lapsuudessa) saanut HSV-tartunnan, mutta suurin osa kantajista ei kuitenkaan oireile koskaan.
Herpesvirus tarttuu lähikontaktissa, esimerkiksi suukoteltaessa. Tartuttavuus on suurin silloin, kun iholla tai limakalvolla on näkyvä rakkula, rupi tai haavauma, sillä rakkulanesteessä on soluista vapautuneita herpesviruksia. Itämisaika on 3-9 vrk. Ensitartunta on suurimmalla osalla oireeton, tai jää tunnistamatta, mutta virus jää piileväksi hermotumakkeeseen, josta se voi eri ärsykkeiden laukaisemana aktivoitua myöhemmin uudelleen. Aktivoiduttuaan virus kulkee hermoa pitkin iho- tai limakalvoalueelle. Huuliherpeksen taudinkuvalle on tyypillistä sen herkkä uusiutuminen ja ilmaantuminen aina samaan paikkaan. Huuliherpeksen laukaisevia tekijöitä ovat auringon ultraviolettisäteily, voimakas henkinen kuormitus, hormonaaliset syyt tai vilustuminen.