Ruusun ensioireita ovat yleinen huonovointisuus, vilunväristykset ja pahoinvointi. Korkea kuume nousee tavallisesti parin tunnin viiveellä, jonka jälkeen iholle ilmaantuu punoitusta ja turvotusta. Punoittava alue muuttuu tarkkarajaiseksi, kuumottaa ja on arka. Ruusu saattaa levitä nopeasti laajaksi koko alaraajaa käsittäväksi tulehdukseksi ja siihen voi liittyä ihon rakkulointia, haavaumia, paiseen muodostusta tai verenpurkaumia. Kasvojen ruusutulehduksessa potilas voi aluksi olla kuumeeton eikä ihon punoitus ole kovin tarkkarajainen.
Kuvat: Ruusu eli erysipelas jalassa
Lääkärille ruusun taudinkuva on yleensä helposti tunnistettava. Laboratoriokokeet voivat antaa lisätukea diagnostiikkaan, sillä veren tulehdusarvot (C-reaktiivinen proteiini, CRP) ja veren valkosolujen määrä ovat yleensä koholla. Kasvojen ruusutulehduksessa tulehdusarvot voivat kuitenkin olla normaalit.
Mikäli epäilee ruusutulehdusta, on hakeuduttava viivyttelemättä päivystävän lääkärin vastaanotolle. Ensisijaisena hoitona on suonensisäinen antibioottihoito tai antibiootti lihakseen pistettynä. Suonensisäistä antibioottihoitoa jatketaan hoitovasteen mukaan yleensä 3-5 vuorokautta, minkä jälkeen antibioottihoitoa jatketaan suun kautta tavallisesti 2-3 viikon ajan. Uusiutuvassa ruusussa tai huonossa hoitovasteessa hoitoaika on pidempi. Ruusun hoidossa oleellista on kaikkien ihorikkoumien (esim. varvasvälisilsa) hoitaminen uusiutuvien infektioiden ehkäisemiseksi. Raajan turvotus hidastaa ruusun paranemista, joten turvotuksen hoito on osa kokonaishoitoa. Kuumottavaa ihoa rauhoitetaan kosteilla kääreillä.
Nopea hoidon aloitus on tärkeää paitsi verenmyrkytysvaaran vuoksi myös siksi, että siten ehkäistään ihon imuteiden vaurioitumista. Vaurioituneet imutiet aiheuttavat pysyvää raajaturvotusta, joka puolestaan altistaa uusille ruusutulehduksille. Mikäli ruusu toistuu kolmesti kahden vuoden sisällä, tulee harkita ruusun estohoitoa.