Urtikaria eli nokkosihottuma on yleisimpiä ihosairauksiamme. Urtikariassa iholle nousee kutisevia paukamia, jotka muistuttavat nokkosen polttamaa. Noin 10–20 %:lla väestöstä on nokkosihottumaa jossakin elämänsä vaiheessa.
Urtikariaa jaotellaan useisiin alamuotoihin. Krooninen spontaaninen urtikaria oireilee iholla ilman laukaisevaa tekijää.
Indusoitavat urtikariat aiheutuvat iholle kohdistuneesta ulkoisesta tekijästä, esimerkiksi kylmyydestä tai kosketuksesta.
Kyseessä on ihoreaktio, jonka diagnoosi perustuu tyypilliseen taudinkuvaan.
Nokkosihottumat voidaan jakaa taudin keston perusteella akuuttiin (kesto alle 6 viikkoa) ja krooniseen muotoon (kesto yli 6 viikkoa).
Akuutin nokkosihottuman taustalla on yleensä infektio tai lääkeaine. Kroonisessa nokkosihottumassa kyseessä on yleensä sisäsyntyinen tai fysikaalinen nokkosihottuma.
Spontaani nokkosrokko oireilee ilman erityistä syytä tai aiheuttajaa. Indusoitava nokkosihottuma sen sijaan oirelee ulkoisesta syystä, esimerkiksi iholle kohdistuvasta hankauksesta.
Toisinaan nokkosrokko oireilee paukamoiden iholla ilman erityistä syytä kuukausien tai jopa vuosien ajan. Tällöin puhutaan kroonisesta spontaanista nokkosrokosta. Aiheuttajaa ei yleensä löydy, vaan kyseessä on niin sanottu sisäsyntyinen oireisto.
Lisätietoa:
Indusoitavat nokkosihottumat voivat esiintyä erillisenä oireena tai samanaikaisesti spontaanin nokkosihottuman kanssa. Tunnetaan useita fyysisiä ärsykkeitä, jotka laukaisevat nokkosihottumaa. Näistä yleisin on dermografismi eli piirtopaukamointi. Lisäksi kylmä, paine, hikoilu ja harvinaisempina syinä kuumuus, valo, vesi ja tärinä voivat laukaista indusoitavaa urtikariaa.
Katso aiheeseen liittyvät kuvat. Kuvat saattavat aiheuttaa voimakkaita tunteita.
Nokkosihottuman diagnoosi tehdään tyypillisen taudinkuvan perusteella.
Mikäli nokkosihottumaa aiheuttavat tai pahentavat ulkoiset tekijät (indusoituvat nokkosihottuma), ne tunnistetaan yleensä oirehistorian avulla. Laboratorio- tai kuvantamistutkimuksista on harvoin apua.
Akuutissa nokkosihottumassa ei yleensä tarvita lisätutkimuksia.
Laboratoriotutkimuksilla voidaan poissulkea infektiot. Joissakin tapauksissa muutama kohdennettu lisälaboratoriotutkimus voi olla avuksi. Laajoista allergia- tai muista testeistä ei ole apua.
Fysikaalista nokkosihottumaa epäiltäessä voidaan tehdä provokaatiotesti (esimerkiksi kylmäprovokaatio jääpalalla). Yleensä oireita provosoiva tekijä tunnistetaan tautihistorian ja lääkärin kanssa käydyn keskustelun perusteella.
Tapauskohtaisesti voidaan kohdennetusti tai poissulkumielessä tehdä muita lisätutkimuksia (esim. allergiatutkimukset, muita laboratoriotutkimuksia, kuvantamistutkimukset)
Päivitetty 15.8.2018
