Takrolimuusi ja pimekrolimuusi atooppisen ihottuman hoidossa

Markkinoilla on kahta eri kalsineuriinin estäjää, takrolimuusia ja pimekrolimuusia. Niiden käytön periaatteet ovat samat, mutta takrolimuusi on tehokkaampaa ja on tarkoitettu keskivaikean tai vaikean atooppisen ihottuman hoitoon.

Takrolimuusia on kahta eri vahvuutta, joista miedompi 0,03-prosenttinen voide on tarkoitettu alle 16-vuotiaille lapsille ja 0,1-prosenttinen voide aikuisille. Pääasiallisesti aikuisilla käytetään vahvempaa ja lapsilla miedompaa takrolimuusivoidetta. Pimekrolimuusia on vain yhtä vahvuutta.

Takrolimuusin voidepohja on rasvainen, kun taas pimekrolimuusi on kevyemmässä emulsiovoidepohjassa.

Takrolimuusi ja pimekrolimuusi rauhoittavat ihon tulehdusta eri mekanismein kuin kortisonivoiteet, ja siksi niiden käytön periaatteetkin ovat erilaiset. Näiden lääkevoiteiden tärkein ero liittyy hoidon jaksotukseen. Koska pimekrolimuusi ja takrolimuusi eivät ohenna ihoa pitkäaikaisessakaan käytössä, niitä voidaan tarvittaessa käyttää pitkiäkin aikoja eikä tiukkoja jaksotuksia tarvita. Tämän vuoksi takrolimuusi ja pimekrolimuusi ovat erityisen hyviä ohuiden ihoalueiden, kuten kasvojen, atooppisen ihottuman hoidossa. Koska takrolimuusi vastaa teholtaan keskivahvaa kortisonivoidetta ja sitä voi käyttää myös pitkäaikaisesti, soveltuu se hyvin myös vaikean atooppisen ihottuman hoitoon. Riittävän pitkä hoitojakso mahdollistaa atooppiseen ihottumaan liittyvän tulehduksen tehokkaan rauhoittumisen.

Pimekrolimuusia ja takrolimuusia käytetään alkuun aamuin illoin niin kauan, että ihottuma selvästi rauhoittuu. Tämän jälkeen voidaan siirtyä kerran päivässä voiteluun, jonka jälkeen voidaan vielä jatkaa ylläpitohoidolla.

Ylläpitohoidolla tarkoitetaan hoitoa, jolla pyritään ylläpitämään päivittäisen rasvauksen aikana saavutettu hyvä hoitotulos ja ennaltaehkäisemään ihottuman pahenemista. Ylläpitohoidossa rasvataan päivittäisen hoidon aikana jo rauhoittuneita ihottuma-alueita kaksi kertaa viikossa niin kauan kuin on tarpeen. Lääkärin tulee arvioida ylläpitohoidon jatkamisen tarve viimeistään vuoden hoidon jälkeen.

Mikäli ihottuma aktivoituu ylläpitohoidon aikana, rauhoitetaan iho jälleen rasvaamalla 1–2 kertaa päivässä takrolimuusilla tai pimekrolimuusilla, jonka jälkeen palataan takaisin ylläpitohoitoon. Takrolimuusia ja pimekrolimuusia käytetään yleensä ainoana lääkevoiteena, mutta vaikeissa pahenemisvaiheissa ihottuma voidaan tarvittaessa rauhoittaa myös kortisonivoidekuurilla ja palata tämän jälkeen takaisin takrolimuusin tai pimekrolimuusin käyttöön.

Takrolimuusi ja pimekrolimuusi on tarkoitettu atooppisen ihottuman hoitoon yli 2-vuotiailla lapsilla, joilla ihottumaa ei saada riittävästi hallintaan kortisonivoiteilla. Kummatkin voiteet on todettu tehokkaiksi ja turvallisiksi myös lapsilla. Takrolimuusista on olemassa kahta eri vahvuutta, joista 2–15-vuotiailla käytetään yleensä miedompaa 0,03-prosenttista voidetta, mutta erikoislääkäri harkitsee hoidon yksilöllisesti. Pimekrolimuusia on vain yhtä vahvuutta.

Lapsilla käytetään myös ylläpitohoitoa estämään tiheästi uusiutuvan atooppisen ihottuman pahenemisvaiheita.

Kalsineuriinin estäjien käyttö alle 2-vuotiailla ei ole virallisen käyttöaiheen mukainen, mutta erikoislääkärin harkinnan mukaan hoitoa on tarvittaessa käytetty myös nuoremmilla lapsilla.

Raskauden ja imetyksen aikana on hyvä keskustella kaikesta lääkehoidosta hoitavan lääkärin kanssa.

Takrolimuusivoiteen osalta kokemus raskaana olevien naisten hoidosta on toistaiseksi vähäistä, eikä takrolimuusia siksi tulisi käyttää raskauden aikana. Pimekrolimuusia voi tarvittaessa käyttää myös raskauden aikana. Lääkäri harkitsee kuitenkin raskauden aikaisen atooppisen ihottuman hoidon aina tapauskohtaisesti.

Äidinmaitoon imeytyvä lääkemäärä on hyvin pieni, ja sekä takrolimuusia että pimekrolimuusia voi tarvittaessa käyttää imetyksen aikana, kunhan voidetta ei levitetä rinnan alueelle.

Takrolimuusia tai pimekrolimuusia ei tule käyttää valohoitojen aikana tai mikäli iho altistuu voimakkaalle auringonvalolle. Tarvittaessa pimekrolimuusia ja takrolimuusia voi käyttää kesälläkin, mutta tuolloin on syytä huolehtia riittävästä ihon aurinkosuojauksesta. Kesäisin takrolimuusi ja pimekrolimuusi on syytä levittää iholle iltaisin, koska ne saattavat aiheuttaa yhdessä auringon kanssa ihon kirvelyä ja pistelyä.

Perusvoiteet saattavat laimentaa pimekrolimuusin ja takrolimuusin imeytymistä, ja siksi perusrasvauksen ja lääkevoiteen käytön välillä tulisi pitää taukoa.

Takrolimuusi ja pimekrolimuusi läpäisevät huonosti kämmenien paksun ihon, ja siksi niiden teho käsi-ihottuman hoidossa on usein vaatimaton.

Hoidon tavallisin haittavaikutus on ihon polttelu, kuumotus ja kirvely. Tämä on voimakkainta hoidon alussa ja menee yleensä ohi 1–2 viikossa hoitoa jatkettaessa. Myös äkilliset lämpötilavaihtelut ja alkoholi saattavat lisätä polttelua.

Mikäli polttelu on vaikeaa ja vaikeuttaa hoidon jatkamista, voi oireita lieventää ottamalla tunti ennen rasvausta asetosalisyylihappoa, ibuprofeenia tai parasetamolia. Alle 16-vuotiaille suositellaan käytettäväksi joko ibuprofeenia tai parasetamolia.

Kirvely on usein sitä voimakkaampaa, mitä hankalampi ihottuma on hoitoa aloitettaessa. Joskus onkin hyvä rauhoittaa pahin ihottuma ensin kortisonivoiteilla ja aloittaa vasta sitten hoito takrolimuusilla tai pimekrolimuusilla.

Nykytiedon valossa voidemuotoisten pimekrolimuusin taí takrolimuusin käyttöön ei liity lisääntynyttä syöpäriskiä.