Pinnallinen karvatuppitulehdus ilmenee karvan ympärille syntyvänä keltaisena 1-3 mm:n läpimittaisena märkärakkulana, jota ympäröi punainen kehä. Tyypillisesti iholle ilmestyy ensin muutama kipeä, kutiseva märkäpää, joita kehittyy muutamassa päivässä lisää. Päänahassa ja parta-alueella karvatuppitulehdus voi ulottua karvan tyveen saakka, jolloin kyseessä on syvä tulehdus.  Karvan tyven tulehdus paranee hitaammin ja voi muuttua krooniseksi.

 Kuva: Karvatuppitulehdus eli follikuliitti

Karvatuppitulehdusta hoidetaan pesemällä ihoalue vedellä ja saippualla tai happamilla ihonpuhdistusaineilla kahdesti päivässä. Ihoalue kuivataan pyyhkeellä huolellisesti ja alueelle levitetään paikallinen antiseptinen voide (esim. käsikauppalääkkeenä myytävää hydrokortisonin ja klooriheksidiinin yhdistelmää). Paikallishoitona voidaan käyttää myös antiseptisiä liuoksia tai rikkipitoista voidetta, joka sekoitetaan apteekissa.  Osana tulehduksen hoitoa huolehditaan hyvästä henkilöhygieniasta, johon kuuluvat pyyheliinojen pesu kuumassa, pyyhkeiden päivittäinen vaihto ja wc-istuinten sekä karvanpoistolaitteiden puhdistus antiseptisillä aineilla. Pitkään käytössä ollut pesusieni on syytä heittää pois. Karvojen poistoa on syytä välttää, kunnes iho on rauhoittunut.

Laajassa tai syvässä karvatuppitulehduksessa käytetään suun kautta otettavaa antibioottia.

Jos karvatuppitulehdus uusii, tulee taustalta poissulkea alttiutta lisäävät tekijät. Syynä voi olla myös aiheuttajabakteerin oireeton kantajuus perheen jäsenillä tai henkilöllä itsellään. Tällöin bakteeri kasvaa useimmiten sieraimessa, nenän eteisessä ja sen voi yrittää häätää pois paikallisella antibioottivoiteella. Hoito toteutetaan kaikille samassa taloudessa asuville yhtä aikaa. Myös perheen lemmikkieläimen, kuten koiran korvissa saattaa kasvaa karvatuppitulehdusta aiheuttava bakteeri.

Paise on kivulias, kuumottava, punoittava ihokohouma. Paiseen kypsyessä märkäpesäkkeen katto antaa periksi, jolloin märkää saattaa purkautua itsestään iholle.

Ihon pienet paiseet voivat parantua itsestään, tarvittaessa niihin käytetään paikallishoitona antibakteerista paikallisvoidetta. Paiseen puristelua on syytä välttää, etteivät paiseen bakteerit leviä kudoksissa. Lääkärin tekemä kirurginen paiseen avaus ja suun kautta otettava antibioottihoito on aiheellinen, jos paiseeseen liittyy yleisoireita kuten kuumetta tai jos paise on kookas. Näin toimitaan myös silloin kun paise sijaitsee kasvojen keskiosissa (nenän tai silmien seudussa).

Lääkehoidon rinnalla huolehditaan hyvästä hygieniasta. Pyyheliinat, vuodevaatteet sekä ihokosketuksessa oleva vaatetus tulee vaihtaa päivittäin. Tulehtunutta ihoa koskettaneet pinnat kuten wc-istuimet tulee puhdistaa huolellisesti antiseptisillä liuoksilla, samoin kuin karvojen ajossa käytetyt laitteet.

Mikäli paiseet uusivat yli kolme kertaa puolen vuoden sisällä tehostetusta hygieniasta huolimatta, voidaan harkita estolääkitystä suun kautta otettavalla antibioottihoidolla. Toistuvien paiseiden taustalla voi olla perheen sisäinen oireeton bakteerin kantajuus, samoin kuin toistuvissa karvatuppitulehduksissa.