Luomien ja runsasluomisuuden vaikutus ihokasvaimille altistumiseen

Runsasluomisuudessa luomia on yli 50 kappaletta. Tutkimusten mukaan riski runsasluomisuuteen on suurentunut erityisesti korkeasti koulutetuilla miehillä, joilla on vaalea tai herkästi palava iho (ihotyyppi I–II).

Tavanomaisia hankittuja luomia kehittyy iholle ensimmäisen elinvuoden jälkeen, ja niitä ilmaantuu lisää elämän ensimmäisten vuosikymmenten aikana. 40–50 vuoden iästä alkaen pigmenttiluomien määrä vähenee.Runsasluomisuus lisää riskiä sairastua melanoomaan. Riski kasvaa kymmenkertaisesti, kun luomien lukumäärä lisääntyy 120:een. Melanooma voi kehittyä jo aiemmin olleeseen luomeen tai aivan uuteen ihomuutokseen.

Epätyypillisten luomien oireyhtymässä luomia on yli 50 kappaletta, ja niistä kolme tai useampi on epätyypillistä. Luomien koko on suurempi kuin 5 millimetriä, väri on epätasainen, muoto epäsymmetrinen, niiden reunat ovat epätarkat ja luomen ulkomuoto on muuttunut ilmestymisen jälkeen.

Ihmiset, joilla on epätyypillisiä luomia etenkin päänahassa, jalkapohjissa tai takapuolen alueella, ovat suuremmassa riskissä sairastua melanoomaan. Riski sairastua melanoomaan kasvaa yhä, jos läheisillä sukulaisilla on todennettu melanooma. Tällöin puhutaan perinnöllisestä epätyypillisten luomien ja melanooman oireyhtymästä (familial atypical multiple mole melanoma =FAMMM).

CMN on luomi, joka lapsella on syntyessä tai joka ilmaantuu ensimmäisten viikkojen aikana. Ne jaetaan koon perusteella pieniin (< 1,5 cm), keskisuuriin (1,5–19,9 cm) ja suuriin (< 20 cm).

Melanoomariski kasvaa suhteessa luomen kokoon, ja riski lisääntyy etenkin, jos jättiluomilla on pieniä satelliittiluomia. Tyypillisesti melanooma ilmaantuu jo lapsuudessa tai nuoruudessa; siksi jättiluomia seurataan säännöllisesti läpi elämän.