Märkärupi tarttuu erittäin helposti kosketuksesta ja se voi aiheuttaa pieniä epidemioita esimerkiksi päiväkodeissa tai kouluissa. Myös ihosairaudet, kuten atooppinen ihottuma, altistavat märkäruvelle. Märkäruven itämisaika on noin 2-5 vuorokautta.
Märkärupi
Märkärupi on yleinen ihon bakteeritulehdus. Sitä esiintyy erityisesti pikkulapsilla, tavallisimmin 2-5 vuoden iässä. Sen aiheuttajia ovat stafylokokki- ja streptokokkibakteerit.
Märkärupi voi esiintyä missä tahansa iholla, mutta tavallisimmin se esiintyy kasvoilla suun ja sierainten ympäristössä sekä hiuspohjassa. Märkärupi alkaa pieninä, punoittavina läiskinä, joiden päälle nousee ohutseinäinen rakkula. Rakkula puhkeaa helposti, ja sen pohja alkaa erittää kudosnestettä ja kuivuu kellertäväksi karstaksi ja ruveksi. Rakkulat ja ruvet saattavat levitä parissa päivässä laajalle. Ihon raapiminen edesauttaa märkäruven leviämistä. Märkäruven taudinmääritys perustuu tyypillisiin oireisiin eikä erillisiä laboratoriokokeita yleensä tarvita.
Pienialaisen märkäruven hoidoksi riittää paikallishoito. Ihottumaa suihkutellaan useamman kerran päivässä. Rakkulat ja ruvet pehmitellään esim. keittosuolahauteella/kääreellä, jonka jälkeen rupien kattoja voi irrottaa varovasti esim. pinseteillä. Muutoksiin laitetaan tämän jälkeen antibioottivoidetta. Mikäli märkärupi on laajemmalla alueella, on suun kautta otettava antibiootti usein tarpeen. Sisäistä antibioottihoitoa käytetään aina myös silloin, kun märkärupi on karvoitusalueella, kuten päänahassa tai parran alueella. Antibioottihoidon rinnalla käytetään edellä esitettyjä paikallishoitoja. Vastasyntyneen märkärupi vaatii aina lääkärissä käynnin ja saattaa vaatia sairaalahoitoa.
On suositeltavaa, että lapsi on poissa päivähoidosta niin kauan, kunnes märkäruven rakkulat ovat kuivuneet ja paikallista antiboottivoidetta on käytetty kaksi vuorokautta tai suun kautta otettavan antibiootin aloituksesta on kulunut vähintään yksi vuorokausi. Märkäruven aiheuttajabakteerit voivat levitä kosketustartuntana toisiin lapsiin käsien tai lelujen välityksellä. Tarttumisvaaraa päiväkodeissa vähennetään ja ennaltaehkäistään ennen kaikkea hyvällä käsihygienialla, johon kuuluvat saippuapesut ja desinfektiotuotteiden käyttö. Hoitohenkilökunnan on hyvä käyttää kertakäyttöpyyhkeitä, jos märkärupeen on kosketettu. Lisäksi päiväkodin yleisestä siivouksesta, kuten imuroinnista ja pintojen puhdistamisesta on huolehdittava huolellisesti. Pehmolelujen tuontia päiväkotiin on syytä rajoittaa epidemian aikana.Kotioloissa noudatetaan hyvää hygieniaa. Vuodevaatteet ja omat vaatteet tulee vaihtaa päivittäin ja pestä kuumassa. Samalla pestään pehmolelut. Lapsen kynnet on hyvä leikata lyhyiksi, ettei hän raapimalla edistä märkäruven leviämistä. Jokaisella perheenjäsenellä on oltava oma henkilökohtainen pyyhe. Mikäli märkärupi paranee huonosti tai uusii, voidaan ihottumasta ottaa bakteerinäyte taudinaiheuttajan tarkistamiseksi. Pitkittyneen taudin syynä voi olla bakteerin oireeton kantajuus muiden samassa taloudessa asuvien ihossa, useimmiten nenän seudussa. Uusiutuvassa taudissa bakteerinäytteet otetaan koko perheeltä.
Märkäruven oireet
Märkärupi voi esiintyä missä tahansa iholla, mutta tavallisimmin se esiintyy kasvoilla suun ja sierainten ympäristössä sekä hiuspohjassa. Märkärupi alkaa pieninä, punoittavina läiskinä, joiden päälle nousee ohutseinäinen rakkula. Rakkula puhkeaa helposti, ja sen pohja alkaa erittää kudosnestettä ja kuivuu kellertäväksi karstaksi ja ruveksi. Rakkulat ja ruvet saattavat levitä parissa päivässä laajalle. Ihon raapiminen edesauttaa märkäruven leviämistä. Märkäruven taudinmääritys perustuu tyypillisiin oireisiin eikä erillisiä laboratoriokokeita yleensä tarvita.
Märkäruven hoito
Pienialaisen märkäruven hoidoksi riittää paikallishoito. Ihottumaa suihkutellaan useamman kerran päivässä. Rakkulat ja ruvet pehmitellään esim. keittosuolahauteella/kääreellä, jonka jälkeen rupien kattoja voi irrottaa varovasti esim. pinseteillä. Muutoksiin laitetaan tämän jälkeen antibioottivoidetta. Mikäli märkärupi on laajemmalla alueella, on suun kautta otettava antibiootti usein tarpeen. Sisäistä antibioottihoitoa käytetään aina myös silloin, kun märkärupi on karvoitusalueella, kuten päänahassa tai parran alueella. Antibioottihoidon rinnalla käytetään edellä esitettyjä paikallishoitoja. Vastasyntyneen märkärupi vaatii aina lääkärissä käynnin ja saattaa vaatia sairaalahoitoa.
Muuta huomioitavaa
On suositeltavaa, että lapsi on poissa päivähoidosta niin kauan, kunnes märkäruven rakkulat ovat kuivuneet ja paikallista antiboottivoidetta on käytetty kaksi vuorokautta tai suun kautta otettavan antibiootin aloituksesta on kulunut vähintään yksi vuorokausi. Märkäruven aiheuttajabakteerit voivat levitä kosketustartuntana toisiin lapsiin käsien tai lelujen välityksellä. Tarttumisvaaraa päiväkodeissa vähennetään ja ennaltaehkäistään ennen kaikkea hyvällä käsihygienialla, johon kuuluvat saippuapesut ja desinfektiotuotteiden käyttö. Hoitohenkilökunnan on hyvä käyttää kertakäyttöpyyhkeitä, jos märkärupeen on kosketettu. Lisäksi päiväkodin yleisestä siivouksesta, kuten imuroinnista ja pintojen puhdistamisesta on huolehdittava huolellisesti. Pehmolelujen tuontia päiväkotiin on syytä rajoittaa epidemian aikana.Kotioloissa noudatetaan hyvää hygieniaa. Vuodevaatteet ja omat vaatteet tulee vaihtaa päivittäin ja pestä kuumassa. Samalla pestään pehmolelut. Lapsen kynnet on hyvä leikata lyhyiksi, ettei hän raapimalla edistä märkäruven leviämistä. Jokaisella perheenjäsenellä on oltava oma henkilökohtainen pyyhe. Mikäli märkärupi paranee huonosti tai uusii, voidaan ihottumasta ottaa bakteerinäyte taudinaiheuttajan tarkistamiseksi. Pitkittyneen taudin syynä voi olla bakteerin oireeton kantajuus muiden samassa taloudessa asuvien ihossa, useimmiten nenän seudussa. Uusiutuvassa taudissa bakteerinäytteet otetaan koko perheeltä.
Tarkistettu 24.3.2025