Takayasun arteriitti

Lääkärin tutkimuksessa tärkeitä löydöksiä ovat yläraajojen pulssittomuus ja käsivarsien verenpaine-erot. Munuaisvaltimoiden ahtautuminen voi johtaa kohonneeseen verenpaineeseen ja munuaisten vajaatoimintaan. Aortan laajentumisesta voi syntyä aorttaläppävuoto ja sydämen vajaatoiminta. Tulehdusarvojen kohoaminen on Takayasun arteriitille luoneenomaista, varsinkin sairauden alkuvaiheessa.

Takayasun arteriitin diagnoosi varmistetaan verisuonten kuvantamisella, tänä päivänä yleensä tietokonetomografiaa, magneettitutkimusta tai positroniemissiotomografiaa (PET-TT) käyttäen.

Takayasun arteriitissa käytetään aloitushoitona suuriannoksista glukokortikoidilääkitystä (kortisonia). Glukokortikoidihoito kestää yleensä vuosia ja siihen on mahdollista liittää metotreksaatti tai atsatiopriini immuunivastetta hillitsemään. Myönteistä kokemusta on saatu myös biologisiin lääkkeisin lukeutuvilla tuumorinekroositekijän estäjillä ja interleukiini 6 reseptorin salpaajilla. Sydän- ja verisuonikomplikaatioiden ehkäisyssä on olennaista myös perinteisten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden, kuten kohonneen verenpaineen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden, huomioiminen ja huolellinen hoito.

Takayasun arteriitti on yleensä pitkäaikainen sairaus, jossa aktiiviset ja rauhalliset kaudet vaihtelevat. Sen luonnolliseen kulkuun kuuluu tulehduksen rauhoittuminen noin 2-5 vuoden sisällä, jolloin lääkitystä vähitellen päästään purkamaan. Noin viidesosalla on vain yksi tulehduksellinen vaihe eikä sairaus sen jälkeen uusiudu tai aktivoidu. Sairauden pitkäaikaisvaikutukset vaihtelevat suuresti riippuen siitä millä alueilla tulehdusta on esiintynyt ja miten varhain hoito on pystytty aloittamaan.