Siirry sivun sisältöön

Kihtikohtaus ja kihdin diagnoosi

Akuutti kihtikohtaus alkaa nopeasti, usein yöllä. Kipu saavuttaa huippunsa noin puolessa vuorokaudessa. Tyypillisesti tulehtuu isonvarpaan tyvinivel tai joku muu alaraajan nivel. Yläraajoissa kihti on harvinaisempi. Useita niveliä saattaa tulehtua yhtäaikaisesti, jos uraattitaso on hyvin korkea tai hoitamaton kihti on jatkunut pidempään.

Kihtikiteitä muodostuu yleensä nivelten sisään hitaasti, jolloin elimistö ehtii pakata ne proteiinivaipan suojaan eikä tulehdusreaktioita synny. Nivelen sisällä voi kuitenkin hitaasti kertyä kookas kidemassa. Jos kiteitä sisältävä nivel kolahtaa johonkin tai sitä poikkeuksellisesti kuormitetaan, kidemassa voi rikkoontua, jolloin kiteitä vapautuu nivelonteloon ja syntyy akuutti kihtikohtaus.

Kohtaus voi saada alkunsa myös siitä, että veren uraatti nousee äkkiä korkealle ja kiteiden pakkauskapasiteetti ylitetään. Tällainen tilanne voi kehittyä ruokavalion vuoksi (esimerkiksi rapujuhlat), äkillisen sairastumisen aiheuttaman solutuhon tai lääkehoidon (mm nesteenpoistolääkitys) takia.

Akuutti kihtikohtaus alkaa nopeasti, usein yöllä. Kipu saavuttaa huippunsa noin puolessa vuorokaudessa. Tulehtunut nivel ja sen ympäristö punoittaa, kuumoittaa ja aristaa. Kipu voi olla sietämättömän kova. Ilman täsmähoitoa pahin kipu ja turvotus kestävät yleensä muutamia päiviä, mutta toimintakykyä haittaavat oireet voivat jatkua jopa viikkoja. Kohtaus voi myös pitkittyä. Kohtaukseen voi liittyä lievää kuumetta. Oireisiin löytyy onneksi tehokkaita hoitoja.

Ensimmäiset kihtikohtaukset esiintyvät yleensä yhdessä nivelessä. Mikäli sairauden syytä ei hoideta, kohtaukset useimmiten uusiutuvat ja voivat levitä moniin niveliin ja kestää pitempään. Myöhemmin tauti voi kroonistua, jolloin nivelet oireilevat jatkuvasti. Potilaalla voi esiintyä myös virtsatiekiviä ja ihonalaisia uraattikertymiä.

Diagnoosin kannalta kivun kohtauksellisuus on oleellista. Tyypillinen potilas on ikääntynyt, mutta kihtiä löydetään yhä nuoremmiltakin, lähinnä miehiltä. Niveltulehdus on yleensä helppo todeta sitä käsin tutkien. Samalla kannattaa etsiä ihonalaisia kidekertymiä, jotka vahvistavat kihtiepäilyä.

Mikäli lääkäri saa nivelestä nivelnestettä, siitä löytyvät natriumuraattikiteet varmistavat diagnoosin. Veren uraatti kannattaa määrittää, mutta se on usein kohtauksen aikana selvästi vakiotasoa matalampi, joten se ei varmista diagnoosia. Kohtauksen aikana nivelnesteessä on tyypillisesti runsaasti tulehdukseen liittyviä valkosoluja.

Ultraäänitutkimuksella voidaan varmistaa, että kyse on nivelen tulehduksesta eikä esimerkiksi nivelen lähistölle sijoittuvasta ihon bakteeritulehduksesta eli ruususta. Ultraäänellä voidaan usein nähdä kihtikidekertymää ylimääräisenä kaikuna ruston päällä, kaksoispintälöydöksenä.

Kroonisessa kihdissä röntgenkuvissa voidaan joskus nähdä laakeita, pyöreitä eroosioita (eli syöpymiä) nivelten seudussa. Kaksoisenergia-tietokonetomografia osoittaa kookkaammat kidekertymät kudoksissa.

Erotusdiagnostiikassa tulee muistaa bakteeritulehduksen, etenkin ruusun, mahdollisuus. Kihti on kuitenkin tyyppipotilaalla näitä selvästi yleisempi sairaus.

Tarkistettu 7.4.2022