Minkään yksittäisen ruoka-aineen ei ole todettu lisäävän riskiä sairastua tulehduksellisiin suolistosairauksiin eikä laukaisevan sairauden aktiivista tulehdusvaihetta. Lapsilla käytetään ravitsemushoitoa aktiivivaiheen hoidossa. Hyvä ravitsemustila kuitenkin tukee aktiivivaiheessa toipumista sekä lisää yleisesti hyvinvointia ja jaksamista.
Rauhallisessa vaiheessa suolistosairauksia sairastava voi usein syödä tavallista ruokaa. Ehdottomia ruokarajoituksia tarvitaan vain harvoin ja rajoitukset ovat yksilöllisiä. Mahdolliset rajoitukset voivat helpottaa toiminnallisia suolisto-oireita tai rajoitukset voivat liittyä esimerkiksi ahtaumiin suolessa. Jos ruokavaliosta jätetään pois useita yksittäisiä ruokia tai jos jätetään kokonainen ruoka-aineryhmä, kuten maitovalmisteet, tilalle on tärkeää löytää korvaavia vaihtoehtoja. Ruokavalion rajoittaminen voi johtaa joidenkin ravintoaineiden puutteelliseen saantiin.
Energian ja proteiinin tarve kasvaa taudin aktiivisessa vaiheessa. Toisaalta samaan aikaan usein ruokahalu heikkenee ja paino laskee. Tärkeää olisi kuitenkin syödä säännöllisesti. Jotkut ruoka-aineet, kuten huonosti sulavat tuoreet kasvikset tai runsaasti kuitua sisältävät viljavalmisteet, voivat lisätä kipua ja pahentaa ripulia, ja niiden käyttöä vähennetään kunnes tauti rauhoittuu. Ripuli lisää myös nesteen ja suolojen menetystä ja niiden korvaamisesta pitää huolehtia. Juomat on hyvä nauttia aterioiden välillä. Ravitsemusta voidaan tarvittaessa tehostaa täydennysravintojuomilla.
Vaikeammissa tapauksissa ravitsemushoito suunnitellaan yksilöllisesti. Ravitsemusterapeutti auttaa aina tarvittaessa ruokavalion suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa. Ravintolisiä käytetään silloin, jos niille on tarvetta.
Ripuli
Ripulin aikana on tärkeää juoda riittävästi ja sopivia juomia. Parhaiten nesteyttävät suoloja ja sokeria sisältävät mutta kuitenkin laimeat juomat: esimerkiksi laimeat mehut, tee, kivennäisvesi, liha- ja kasvisliemi sekä mehukeitot.
Proteiinintarve
Aktiiviin suolitautiin liittyy lisääntynyt proteiinin menetys ulosteisiin, kun suolistosta tihkuu verta ja ruoan imeytyminen voi olla heikentynyttä. Proteiinia saa parhaiten maitovalmisteista, lihasta, kalasta ja munasta. Kliinisiä ravintovalmisteita voidaan käyttää lisäämään energian ja proteiinin saantia ruokavaliossa.
Kalsiumin ja D-vitamiinin tarve
Kalsiumin ja D-vitamiinin tarve on lisääntynyt, jos tauti on pitkään aktiivinen ja käytössä on kortisonilääkitys. D-vitamiini myös parantaa kalsiumin imeytymistä. D-vitamiinin lähteitä ovat auringonvalo, kala, maitovalmisteet, margariini ja sienet. Taudin aktiivivaiheessa ja kortisonilääkityksen aikana tulisi käyttää kalsium- ja D-vitamiinilisää. Syksystä kevääseen suositellaan käyttämään D-vitamiinilisää.
Raudan puute
Raudan puutetta voi esiintyä. Oireina voi ilmetä esimerkiksi väsymystä, yleistä heikkouden tunnetta ja heikentynyttä fyysistä suorituskykyä. Rautaa saa eläinkunnan tuotteista kuten punaisesta lihasta, maksasta ja veriruoista. Viljan ja kasvisten raudan imeytymistä parantavat C-vitamiinia sisältävät tuoreet kasvikset, marjat ja hedelmät.
B-vitamiini
B-12 -vitamiinia imeytyy ohutsuolen loppuosasta, ja sen puutos johtuu yleensä imeytymishäiriöstä ja aiheuttaa tietyn tyyppisen anemian. Vain vegaaniruokaa syövät joutuvat täydentämään aina ruokavaliotaan B-12 -valmisteella.
Foolihappoa saadaan täysjyväviljatuotteista, kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Joidenkin lääkkeiden käyttö, esimerkiksi metotreksaatti ja sulfasalatsiini, voivat aiheuttaa foolihapon puutosta. Raskautta suunnittelevien tulisi aina aloittaa foolihappovalmiste.
Avanne
Avanneleikkauksen jälkeen potilas tarvitsee ravitsemusterapeutin ohjauksen etenkin siinä tapauksessa, jos kyse on ohutsuoliavanteesta.
Suun ja huulialueen krooninen granulomatoottinen tulehdus ja ruokavalio
Suun ja huulialueen krooninen granulomatoottinen tulehdus on nuorten ja lasten harvinainen lisääntyvä ongelma, joka mahdollisesti liittyy Crohnin taudin yleistymiseen. Se aiheuttaa haavaumia suun limakalvoilla, huulten rohtumista ja ympäröivän ihon punoitusta. Siinä tavanomaiseen rohtumiseen liittyy huomattavaa huulten turpeutta, ja suuontelon limakalvo on mukulainen. Ienalue voi olla voimakkaan punainen ja turvoksissa, limakalvoissa voi olla poimuja tai hetuloita ja potilaalla saattaa olla toistuvia aftoja. Tulehdus saattaa jatkua huulialueelle, erityisesti suupieliin, ja oireena on joskus myös pitkäaikainen huuliturvotus tai suun haavaumat.
Osalla oireet helpottuvat, kun he välttävät kanelia ja bentsoaatteja ruoasta. Bentsoaatteja (E210-219) käytetään lisäaineena esimerkiksi juomiin, mehuihin ja säilykkeisiin. Luonnostaan sitä sisältävät puolukka, karpalo ja lakka. Kanelia puolestaan käytetään mausteena monissa leivonnaisissa ja etnisten ruokien mausteseoksissa.
Edellinen sivuSeuraava sivu