Ravitsemus osana tulehduksellisen suolistosairauden (IBD) hoitoa

Ravitsemushoito on tärkeä tukihoito tulehduksellisien suolistosairauksien hoidossa.

​​Minkään yksittäisen ruoka-aineen ei ole todettu lisäävän riskiä sairastua tulehduksellisiin suolistosairauksiin eikä laukaisevan sairauden aktiivista tulehdusvaihetta. Hyvä ravitsemustila tukee kuitenkin toipumista aktiivivaiheessa sekä lisää yleisesti hyvinvointia ja jaksamista.

Taudin rauhallisessa vaiheessa suolistosairauksia sairastava voi syödä usein tavallista ruokaa. Mahdolliset ruokaan liittyvät rajoitukset esimerkiksi toiminnallisten suolisto-oireiden helpottamiseksi suunnitellaan aina yksilöllisesti. Joskus ruokavalioon voidaan tarvita rajoituksia myös suolitukoksen ehkäisemiseksi, jos suolessa on tulehduksen aiheuttamia ahtaumia. Jos ruokavaliosta jätetään pois useita yksittäisiä ruokia tai jos poistetaan kokonainen ruoka-aineryhmä, kuten maitovalmisteet, tilalle on tärkeää löytää korvaavia vaihtoehtoja. Ruokavalion rajoittaminen voi johtaa joidenkin ravintoaineiden puutteelliseen saantiin.

Energian ja proteiinin tarve kasvaa taudin aktiivisessa vaiheessa. Toisaalta samaan aikaan ruokahalu usein heikkenee ja paino laskee. Tästä huolimatta olisi tärkeää syödä säännöllisesti. Jotkut ruoka-aineet, kuten huonosti sulavat tuoreet kasvikset tai runsaasti kuitua sisältävät viljavalmisteet, voivat lisätä kipua ja pahentaa ripulia, joten niiden käyttöä voi vähentää kunnes tauti rauhoittuu. Ripuli lisää nesteen ja suolojen menetystä, joten niiden korvaamisesta pitää huolehtia. Juomat on hyvä nauttia aterioiden välillä. Tarvittaessa ravitsemusta voidaan tehostaa täydennysravintojuomilla.

Vaikeissa tilanteissa ravitsemushoito suunnitellaan yksilöllisesti. Ravitsemusterapeutti auttaa tarvittaessa ruokavalion suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa. Ravintolisiä käytetään silloin, kun niille on tarvetta.

Nesteen ja suolojen tarve

Ripulin aikana on tärkeää juoda riittävästi ja sopivia juomia. Parhaiten nesteyttävät suoloja ja sokeria sisältävät, mutta kuitenkin laimeat juomat, kuten laimeat mehut, tee, kivennäisvesi, liha- ja kasvisliemi sekä mehukeitot.

Proteiinin tarve

Aktiiviseen suolistosairauteen liittyy lisääntynyt proteiinin menetys, kun suolistosta tihkuu verta ja ruoan imeytyminen voi olla heikentynyttä. Proteiinia saa parhaiten maitovalmisteista, lihasta, kalasta ja munasta. Kliinisiä ravintovalmisteita voidaan käyttää lisäämään energian ja proteiinin saantia ruokavaliossa.

Kalsiumin ja D-vitamiinin tarve

Kalsiumin ja D-vitamiinin tarve on lisääntynyt, jos tauti on pitkään aktiivinen ja on käytössä kortisonilääkitys. D-vitamiinin lähteitä ovat auringonvalo, kala, maitovalmisteet, margariini ja sienet. Taudin aktiivivaiheessa ja kortisonilääkityksen aikana tulisi käyttää kalsium- ja D-vitamiinilisää. Syksystä kevääseen suositellaan käyttämään D-vitamiinilisää. D-vitamiini parantaa myös kalsiumin imeytymistä.

Raudan tarve

Raudan puutetta voi esiintyä. Oireina voi olla esimerkiksi väsymystä, yleistä heikkouden tunnetta ja heikentynyttä fyysistä suorituskykyä. Rautaa saa eläinkunnan tuotteista, kuten punaisesta lihasta, maksasta ja veriruoista. Viljan ja kasvisten raudan imeytymistä parantavat C-vitamiinia sisältävät tuoreet kasvikset, marjat ja hedelmät.

B-vitamiini ja foolihappo

B12-vitamiinia imeytyy ohutsuolen loppuosasta. Imeytymishäiriö voi johtaa B12-vitamiinin puutokseen ja niin kutsuttuun megaloblastiseen anemiaan. Vain vegaaniruokaa syövät joutuvat aina täydentämään ruokavaliotaan B12-valmisteella. Foolihappoa saadaan täysjyväviljatuotteista, kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Joidenkin lääkkeiden, kuten metotreksaatin ja sulfasalatsiinin, käyttö voi aiheuttaa foolihapon puutosta. Raskautta suunnittelevien tulisi aina aloittaa foolihappovalmiste.

Avanteen vaikutus ravitsemukseen

Avanneleikkauksen jälkeen ravitsemusterapeutin antama ohjaus on tarpeen etenkin silloin, kun on tehty ohutsuoliavanne. Ohutsuolieritteen mukana menetetään normaalia enemmän muun muassa nestettä ja suoloja, jotka normaalisti imeytyisivät vasta paksusuolessa.

Suun ja huulialueen krooninen granulomatoottinen tulehdus ja ruokavalio

Suun ja huulialueen krooninen granulomatoottinen tulehdus on nuorten ja lasten harvinainen mutta lisääntymässä oleva ongelma, joka liittyy mahdollisesti Crohnin taudin yleistymiseen. Se aiheuttaa haavaumia suun limakalvoilla, huulten rohtumista ja ympäröivän ihon punoitusta. Rohtumiseen liittyy huomattavaa huulten turpeutta, ja suuontelon limakalvo on mukulainen. Ienalue voi olla voimakkaan punainen ja turvoksissa, ja limakalvoissa voi olla poimuja tai hetuloita ja toistuvia aftoja.

Osalla oireet helpottuvat ruoan kanelia ja bentsoaatteja välttämällä. Bentsoaatteja (E210-219) käytetään lisäaineina esimerkiksi juomissa, mehuissa ja säilykkeissä. Luonnostaan bentsoaatteja sisältävät puolukka, karpalo ja lakka. Kanelia käytetään mausteena monissa leivonnaisissa ja etnisten ruokien mausteseoksissa.

Edellinen sivu Seuraava sivu
pitkäaikainen ripuli; IBD; ripuli

Kyllä

Päivitetty  24.5.2022