Lääkehoito on ensisijainen hoito kaikille ulosteenkarkailusta kärsiville. Lievissä tapauksissa se on usein riittävä hoito. Kuitulääkityksellä (Vi-Siblin, Agiocur) pyritään tiivistämään ulosteen koostumus sellaiseksi, että pidättäminen olisi helpompaa. Kuitulääkitys helpottaa peräsuolen tyhjenemistä ja vähentää ulostamiskertojen välistä karkailua. Kuitulääkitystä on tärkeää käyttää säännöllisesti. Lääkitys aloitetaan pienellä annoksella, ja vaikutus näkyy noin kuukauden käytön jälkeen. Alussa voi esiintyä vatsan kipristelyä ja turvotusta.
Tarvittaessa kuitulääkitykseen voidaan liittää suolen toimintaa hidastava ja sulkijalihasta vahvistava lääke loperamidi (Lopex, Imodium, Imocur). Vaikutus alkaa noin puolen tunnin kuluttua kapselin nielemisestä ja kestää 6–8 tuntia. Lääke otetaan yleensä heti aamulla ja tarvittaessa voidaan ottaa toinen kapseli iltapäivällä. Lääke on turvallinen pitkäaikaisessakin käytössä. Sitä voidaan käyttää myös tarvittaessa, jolloin se otetaan noin puoli tuntia ennen kuin vaikutuksen halutaan alkavan.
Sekä sulkijalihasten että lantionpohjan lihasten toiminnalla on merkitystä pidätyskykyyn. Ulkoinen sulkijalihas ja lantionpohjanlihakset ovat tahdonalaisia lihaksia, joiden toimintaa pystyy parantamaan säännöllisellä harjoittelulla. Lantionpohjan fysioterapiaan erikoistuneet fysioterapeutit arvioivat lantionpohjan lihasten toimintaa ja ohjaavat oikeiden harjoitteiden tekemiseen.
Mikäli ruokavalio, kuituhoito tai lääkehoito ei auta, karkailuongelmaa voidaan hoitaa peräaukon kautta tehtävällä peräsuolen huuhteluhoidolla. Sillä voidaan hoitaa sekä tuhrimista että varsinaista ulosteenkarkailua. Huuhtelu tehdään wc-istuimella istuen pehmeän katetrin avulla pumppaamalla lämmintä vettä peräsuoleen. Suolen loppuosan tyhjentyminen vähentää ulosteen karkailua ja ummetuksen aiheuttamaa fyysistä epämukavuuden tunnetta. Säännöllisesti tehtynä tämä hoitomuoto on tehokas tuki suolentoiminnan hallintaan. Hoidon voi toteuttaa missä tahansa wc:ssä kotona, mökillä ja matkoilla ja itselle parhaiten sopivalla hetkellä.
Huuhteluhoidon ohjaaminen tapahtuu proktologisen erikoissairaanhoitajan vastaanotolla. Mikäli huuhteluhoito tulee jatkuvaan käyttöön, tarvikkeet saa oman kunnan hoitotarvikejakelusta poliklinikan asiantuntijahoitajan lähetteellä.
Anaalitamponi on peräsuolen loppuosaan laitettava tamponi, joka estää ulosteen ja ilman tahatonta karkailua. Se sopii osalle potilaista tukihoidoksi. Tamponeja on useita erilaisia, ja niitä voi käyttää yhtäjaksoisesti 12–20 tuntia. Proktologisen erikoissairaanhoitajan vastaanotolla neuvotaan käyttö ja annetaan kokeilupakkaus. Jos hoito tuntuu sopivalta, tarvikkeet saa lähetteen perusteella maksutta kunnan hoitotarvikejakelusta.
Sisemmän sulkijalihaksen vaurio ulkoisen sulkijalihaksen ollessa normaali voi johtaa huomaamatta tapahtuvaan ulosteenkarkailuun. Sisempi sulkijalihas voi heikentyä kauttaaltaan tai siihen voi tulla vaurio paikallisesti synnytyksen tai leikkaustoimenpiteen myötä. Sisemmän sulkijalihaksen korjaaminen kirurgisesti ei ole mahdollista, jos vaurion synnystä on kulunut paljon aikaa. Anaalikanavaan limakalvon ja lihaksen väliin laitettavia tiivistäviä täyteaineita voidaan harkita tilanteessa, jossa muut hoidot eivät ole tuottaneet tulosta.
Ulkoisen tahdonalaisen sulkijalihaksen korjaaminen kirurgisesti on mahdollista myös myöhäisvaiheessa, jos sulkijassa todetaan täydellinen repeämä. Leikkaustulos on kuitenkin selvästi huonompi kuin heti vaurion tapahtumisen jälkeen tehdyssä korjauksessa.
Sakraalinen neuromodulaatio on menetelmä, jossa jatkuva pieni sähkövirta vietynä ristiluuhermon viereen muokkaa hermojohtumista lantionpohjan elimistä selkäydintä pitkin aivokuorelle. SNM helpottaa vaikeasta ulosteenkarkailusta kärsivien potilaiden oireilua noin 70 prosentilla, mutta hyötyä ei voida ennustaa ilman laitteen testaamista. Hoitomuoto asettaa käyttäjälleen joitakin rajoituksia esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden ja magneettitutkimusten tekemisen suhteen. Rajoituksista huolimatta se voi olla vaihtoehto vaikeasta ulosteenkarkailusta kärsivälle potilaalle.
Ulosteenkarkailun osasyy voi olla suolen tuppeutuminen itsensä sisään. Tällöin esiintyy usein sekä vaikeutunutta ulostamista että ulosteenkarkailua. Leikkaushoito voi tulla harkittavaksi, mikäli konservatiivisilla hoidoilla (lääke- ja huuhteluhoito) ei ole saavutettu hyötyä. Peräsuolen pullistuma eli rektoseele on erittäin tavallinen löydös synnyttäneillä naisilla. Rektoseeleen voi liittyä tuhrimista, varsinkin jos sulkijalihaksen toiminta on puutteellinen. Lantionpohjan anatomisten muutosten leikkaushoitoa harkittaessa tehdään yhteistyötä gynekologien kanssa.
Vaikea-asteisen ulosteenkarkailun hoidoksi voidaan harkita suolen pääteavannetta, mikäli muilla hoidoilla ei ole saatu elämänlaatua parannettua. Lisätietoa avanteesta löydät seuraavasta linkistä:
Suolikaasun tahaton karkailu ainoana oireena on anaali-inkontinenssin lievin muoto. Kaasun muodostumiseen vaikuttaa ruokavalio. Ilman reseptiä myytävät kaasun vähentämiseen tähtäävät lääkkeet ovat turvallisia, mutta eivät kovin tehokkaita. Mikään kirurginen hoito ei yleensä auta pelkän ilman karkailun hallinnassa.