Pitkäaikaisen maksasairauden tavallisimmat syyt Suomessa ovat ylipainoon liittyvä rasvamaksa, runsas alkoholin käyttö sekä näiden yhdistelmä. Harvinaisempiin syihin lukeutuvat muun muassa krooniset virushepatiitit (B- ja C-hepatiitti), eräät perinnölliset sairaudet, kuten raudankertymä sairaus eli hemokromatoosi, ja autoimmuunisairaudet, kuten primaari biliaari kolangiitti ja autoimmuunihepatiitti.
Monet lääkkeet, virukset ja muut sairaudet voivat aiheuttaa äkillisen maksavaurion. Äkillinen maksavaurio korjaantuu useimmissa tapauksissa vauriotekijän väistyessä, mutta voi myös edetä akuuttiin maksan vajaatoimintaan. Kun todetaan maksasairaus, sairauden taustatekijöiden selvittely on tärkeää sekä hoidon että seurannan kannalta.
Pitkäaikaisessa maksasairaudessa nähdään ensin maksan rasvoittumista ja/tai tulehdusta. Tilanteen pitkittyessä maksaan kehittyy arpikudosta eli fibroosia, joka johtaa edetessään maksakirroosiin. Rasvamaksa ja maksafibroosi eivät yleensä aiheuta oireita. Kirroosikin voi olla vuosien ajan oireeton, kunnes ilmaantuu komplikaatioita.
Kirroosin komplikaatioihin lukeutuvat muun muassa vesivatsa eli askites, vuodot ruokatorven laskimolaajentumista eli variksista sekä keltaisuus. Myös maksasolusyöpä eli hepatosellulaarinen karsinooma on kirroosin komplikaatio. Kirroosin komplikaatioiden ilmaannuttua ennuste huononee jyrkästi, joten maksasairaus on tärkeää todeta aikaisemmin, jo oireettomassa vaiheessa. Tällöin elintapamuutoksilla ja maksaa kuormittavien tekijöiden välttämisellä voidaan ehkäistä komplikaatioita ja jopa pysäyttää sairauden eteneminen. Tieto pitkälle edenneestä maksasairaudesta saattaa vaikuttaa muun muassa lääkevalintoihin silloin kun hoidetaan muita sairauksia ja oireita.