Divertikkelit ovat paksusuolen alueella varsin yleisiä. Ne eivät useimmiten aiheuta oireita tai vaadi hoitoa. Suolen hyvästä toiminnasta huolehtiminen on ensisijaista, ja siihen soveltuvat kuituvalmisteet. Joskus divertikkeli voi tulehtua, jolloin puhutaan divertikuliitista. Tulehduksen oireina ovat yleensä vasemmanpuoleinen alavatsakipu ja kuume. Sairaalassa tutkimuksiin kuuluu tulehdusarvojen tarkistus. Jos kyseessä on ensimmäinen tulehdus, diagnoosi varmistetaan kuvantamalla tietokonetomografiatutkimuksella. Jos kyseessä on toistuva tulehdus, tietokonetomografia on tarpeen vain poikkeuksellisen voimakkaiden oireiden selvittelyssä.
Divertikuliitin hoito
Hoito riippuu oireiden vaikeudesta ja tietokonetomografian löydöksistä. Ylivoimaisesti suurin osa divertikuliiteista on komplisoitumattomia, mikä tarkoittaa, että tulehdus ei ole aiheuttanut suolen puhkeamaa tai paisetta. Tällainen tulehdus paranee käytännössä aina itsestään, eikä antibioottihoito nopeuta paranemista. Yleensä ei myöskään tarvita sairaalahoitoa.
Joskus divertikuliitti voi aiheuttaa suolen seinämän puhkeamisen, jolloin vatsaonteloon voi muodostua märkäpesäke tai jopa vatsakalvontulehdus eli peritoniitti. Tällainen tulehdus vaatii aina vähintään antibioottihoidon ja usein myös leikkauksen. Jos suolen puhkeaman aiheuttanut divertikuliitti hoidetaan antibiooteilla ilman leikkausta, tehdään suolen tilan tarkistamiseksi paksusuolen tähystys myöhemmin noin 2-3 kuukauden sisällä.
Leikkaus
Noin puolella potilaista divertikuliitti uusii. Useimmiten uusiutumiset ovat lieväoireisia ja paranevat itsestään, mutta aiheuttavat epämukavuutta. Jos uusiutuminen on tiheää, voidaan harkita toistuvasti tulehtuvan suolen osan poistoa. Yleensä tämä tarkoittaa sigmasuolen eli vemmelsuolen typistystä, joka tehdään pääsääntöisesti tähystysteitse eli laparoskooppisesti.
Vaikea divertikuliitti voi vaatia päivystyksellisen leikkaushoidon. Sairastunut suolen osa poistetaan ja tilanteen vakavuudesta riippuen voidaan myös joutua tekemään avanne. Avanne voidaan mahdollisesti sulkea myöhemmin tehtävässä toisessa leikkauksessa.