Divertikkelit ovat paksusuolen alueella varsin yleisiä ja niiden esiintyvyys kasvaa merkittävästi iän myötä. Ne eivät useimmiten aiheuta oireita tai vaadi hoitoa. Suolen hyvästä toiminnasta huolehtiminen on ensisijaista, ja siihen soveltuvat kuituvalmisteet. Joskus divertikkeli voi tulehtua ja jopa puhjeta, jolloin puhutaan divertikuliitista. Tulehduksen oireina ovat yleensä vasemmanpuoleinen alavatsakipu (sigmasuolen divertikuliitti) ja kuume. Divertikuliitin tutkimuksiin kuuluu tulehdusarvojen tarkistus. Jos kyseessä on ensimmäinen tulehdus, diagnoosi varmistetaan kuvantamalla tietokonetomografiatutkimuksella. Jos kyseessä on toistuva tulehdus, tietokonetomografia on tarpeen vain poikkeuksellisen voimakkaiden oireiden selvittelyssä.
Divertikuloosin muita komplikaatioita ovat verenvuoto, striktuura eli ahtauma ja fisteli.
Striktuura voi aiheuttaa suolitukoksen oireita, jotka kehittyvät usein vähitellen. Divertikkelistä johtuva verenvuoto ilmenee yleensä kirkkaanpunaisena verenvuotona peräsuolesta (hematoketsia). Fisteli puolestaan tarkoittaa suolesta kehittyvää tulehduksen aiheuttamaa käytävää, joka yhdistää sen viereiseen elimeen, kuten virtsarakkoon tai vaginaan. Fistelin oireina voi olla esimerkiksi ilman esiintyminen virtsatessa (pneumaturia) tai ulosteen päätymistä vaginaan.
Divertikuliitin hoito
Hoito riippuu oireiden vaikeudesta ja tietokonetomografian löydöksistä. Ylivoimaisesti suurin osa divertikuliiteista on komplisoitumattomia, mikä tarkoittaa, että tulehdus ei ole aiheuttanut suolen puhkeamaa tai paisetta. Tällainen tulehdus paranee käytännössä aina itsestään, eikä antibioottihoito nopeuta paranemista. Yleensä ei myöskään tarvita sairaalahoitoa.
Joskus divertikuliitti voi aiheuttaa suolen seinämän puhkeamisen, jolloin vatsaonteloon voi muodostua märkäpesäke tai jopa vatsakalvontulehdus eli peritoniitti. Tällainen tulehdus vaatii aina vähintään antibioottihoidon ja usein myös leikkauksen. Jos suolen puhkeaman aiheuttanut divertikuliitti hoidetaan antibiooteilla ilman leikkausta, tehdään suolen tilan tarkistamiseksi paksusuolen tähystys myöhemmin noin 1-2 kuukauden sisällä.
Oireisen suolen ahtauman (striktuura) tai fistelin hoitona käytetään leikkausta. Suolitukos voi vaatia päivystysleikkauksen. Divertikkeliverenvuoto rauhoittuu yleensä itsestään, mutta se vaatii silti seurannan ja tarvittaessa tutkimukset sairaalassa. Mikäli vuoto jatkuu tai pahenee, voi olla tarpeen tehdä toimenpiteitä verenvuodon hallitsemiseksi.
Leikkaus
Divertikuliitti voi myös uusiutua. Useimmiten uusiutumiset ovat lieväoireisia ja paranevat itsestään, mutta aiheuttavat epämukavuutta. Tiheästi toistuvissa divertikuliiteissa voidaan harkita toistuvasti tulehtuvan suolen osan poistoa. Yleensä tämä tarkoittaa sigmasuolen eli vemmelsuolen typistystä, joka tehdään pääsääntöisesti tähystysteitse eli laparoskooppisesti.
Vaikea divertikuliitti voi vaatia päivystyksellistä leikkaushoitoa. Tällöin sairastunut suolen osa poistetaan ja tilanteen vakavuudesta riippuen voidaan myös joutua tekemään avanne. Avanne voidaan mahdollisesti sulkea myöhemmin tehtävässä toisessa leikkauksessa.