Ravitsemus osana tulehduksellisen suolistosairauden (IBD) hoitoa

Ripulin aikana on tärkeää juoda riittävästi ja sopivia juomia. Parhaiten nesteyttävät suoloja ja sokeria sisältävät, mutta kuitenkin laimeat juomat, kuten laimeat mehut, tee, kivennäisvesi, liha- ja kasvisliemi sekä mehukeitot.

Aktiiviseen suolistosairauteen liittyy lisääntynyt proteiinin menetys, kun suolistosta tihkuu verta ja ruoan imeytyminen voi olla heikentynyttä. Proteiinia saa parhaiten maitovalmisteista, lihasta, kalasta ja munasta. Kliinisiä ravintovalmisteita voidaan käyttää lisäämään energian ja proteiinin saantia ruokavaliossa.

Kalsiumin ja D-vitamiinin tarve on lisääntynyt, jos tauti on pitkään aktiivinen ja on käytössä kortisonilääkitys. D-vitamiinin lähteitä ovat auringonvalo, kala, maitovalmisteet, margariini ja sienet. Taudin aktiivivaiheessa ja kortisonilääkityksen aikana tulisi käyttää kalsium- ja D-vitamiinilisää. Syksystä kevääseen suositellaan käyttämään D-vitamiinilisää. D-vitamiini parantaa myös kalsiumin imeytymistä.

Raudan puutetta voi esiintyä. Oireina voi olla esimerkiksi väsymystä, yleistä heikkouden tunnetta ja heikentynyttä fyysistä suorituskykyä. Rautaa saa eläinkunnan tuotteista, kuten punaisesta lihasta, maksasta ja veriruoista. Viljan ja kasvisten raudan imeytymistä parantavat C-vitamiinia sisältävät tuoreet kasvikset, marjat ja hedelmät.

B12-vitamiinia imeytyy ohutsuolen loppuosasta. Imeytymishäiriö voi johtaa B12-vitamiinin puutokseen ja niin kutsuttuun megaloblastiseen anemiaan. Vain vegaaniruokaa syövät joutuvat aina täydentämään ruokavaliotaan B12-valmisteella. Foolihappoa saadaan täysjyväviljatuotteista, kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Joidenkin lääkkeiden, kuten metotreksaatin ja sulfasalatsiinin, käyttö voi aiheuttaa foolihapon puutosta. Raskautta suunnittelevien tulisi aina aloittaa foolihappovalmiste.

Avanneleikkauksen jälkeen ravitsemusterapeutin antama ohjaus on tarpeen etenkin silloin, kun on tehty ohutsuoliavanne. Ohutsuolieritteen mukana menetetään normaalia enemmän muun muassa nestettä ja suoloja, jotka normaalisti imeytyisivät vasta paksusuolessa.

Suun ja huulialueen krooninen granulomatoottinen tulehdus on nuorten ja lasten harvinainen mutta lisääntymässä oleva ongelma, joka liittyy mahdollisesti Crohnin taudin yleistymiseen. Se aiheuttaa haavaumia suun limakalvoilla, huulten rohtumista ja ympäröivän ihon punoitusta. Rohtumiseen liittyy huomattavaa huulten turpeutta, ja suuontelon limakalvo on mukulainen. Ienalue voi olla voimakkaan punainen ja turvoksissa, ja limakalvoissa voi olla poimuja tai hetuloita ja toistuvia aftoja.

Osalla oireet helpottuvat ruoan kanelia ja bentsoaatteja välttämällä. Bentsoaatteja (E210-219) käytetään lisäaineina esimerkiksi juomissa, mehuissa ja säilykkeissä. Luonnostaan bentsoaatteja sisältävät puolukka, karpalo ja lakka. Kanelia käytetään mausteena monissa leivonnaisissa ja etnisten ruokien mausteseoksissa.