Sydänsairaudet

Pitkälle edenneen sydämen vajaatoiminnan hoidossa sekä sairauteen kohdistuvalla hoidolla että palliatiivisella hoidolla pyritään tukemaan toimintakykyä ja lievittämään oireita.

​​​​Sydänsairaudet yleistyvät, kun väestömme vanhenee. Alle 50-vuotiaa​​lla sydänsairaus on harvinainen,​ mutta yli 85-vuotiaista joka viides sairastaa pitkäaikaista sydämen vajaatoimintaa. Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sydänsairaus vaan oireyhtymä, jonka taustalla on aina muuhun sairauteen liittyvä sydämen toimintahäiriö. Sydämen vajaatoiminnassa sydän ei pysty ylläpitämään elimistön toiminnan kannalta riittävää verenkiertoa.

Valtaosa​ sydämen vajaatoimintapotilaista on sairastanut pitkään kohonnutta verenpainetta tai sepelvaltimotautia. Läppäviat ja erilaiset sydänlihassairaudet ovat muita yleisiä sydämen vajaatoiminnan aiheuttajia. Taustasairauden hoito lääkkein ja tarvittaessa toimenpitein on keskeinen osa sydänsairauden hoitoa.

Vaikka pitkäaikai​​sen sydämen vajaatoiminnan taustasairauksien ennaltaehkäisy ja hoito ovat kehittyneet, etenkin vanhimmissa ikäryhmissä sydämen vajaatoiminta on usein parantumaton sairaus.​

Tavallisimman oireet

Fyysisessä ponnistelussa ilmaantuva poikkeava hengästyminen on sydämen vajaatoiminnan yleisin ja usein myös ensimmäinen oire. Vaikeassa vajaatoiminnassa hengenahdistus ilmaantuu jo pienessä rasituksessa tai levossa. Makuuasennossa paheneva hengenahdistus on tyypillistä sydämen vajaatoiminnalle.

Molempien alaraajojen turvotus yhdistettynä hengenahdistu​​​kseen ja painonnousuun viittaa sydämen vajaatoiminnan kehittymiseen, etenkin jos potilaalla on tiedossa oleva sydänsairaus. Keuhkokudokseen kertynyt ylimääräinen neste aiheuttaa hengenahdistusta ja joskus myös kuivaa yskää. Maksakudokseen kertynyt turvotus voi aiheuttaa painontunnetta ylävatsalle. Ylimääräistä nestettä voi kertyä myös keuhkon ulkopuolelle keuhkopussiin tai vatsan elinten ympärille ns. vapaaseen vatsaonteloon. Sairauden edetessä turvotustaipumus usein pahenee, jolloin saatetaan tarvita isoja annoksia nesteenpoistolääkettä eli diureettia.

Jos sydämen pumppausvoima (EF eli ejektiofraktio) on merkittävästi ​alentunut, verenpaine laskee ja munuaisten toiminta heikkenee. Potilaalla voi olla huimausta etenkin seisomaan noustessa. Sairauden loppuvaiheessa verenkierron heikkenemisen aiheuttamat aineenvaihdunnan muutokset voivat aiheuttaa myös sekavuutta.

Vaike​​assa sydämen vajaatoiminnassa potilailla voi esiintyä voimakasta uupumusta, kipua, ummetusta, masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja suun kuivumista.


Sydänsairauden palliatiivinen hoito

Syiden selvittä​mine​n

Sydänsairauden oireiden syy pyritään selvittämään ja hoito suunnitellaan sen mukaisesti. Potilaan oireet kartoitetaan, ja potilas tutkitaan huolellisesti. Usein tarvitaan myös laboratoriotutkimuksia, sydänsähkökäyrä (EKG) sekä keuhkojen röntgenkuva. Sydämen ultraäänitutkimus voi antaa lisätietoa, jos tilanne on epäselvä.

Jos taustalta löytyy hoidettava syy, kuten sepelvaltimotauti tai läppävika, ajoissa tehty katetritoi​menpide (pallolaajennus, läppätoimenpide) tai sydänkirurgia (ohitusleikkaus, läppäleikkaus) voivat helpottaa tai jopa parantaa sydänsairauden oireet. Jos sydämen sähköisessä toiminnassa on muutoksia, lääkehoidon säätäminen tai tahdistinhoito voi olla aiheellinen. Jos parantavia toimenpiteitä ei voida tehdä, hoito on lääkehoitoa ja oireenmukaista eli palliatiivista hoitoa.

Hoito​​

Sydänsairauden hoito​​ edellyttää säännöllistä lääke- ja omahoitoa ja huolellista seurantaa. Suolaa, tupakkaa ja alkoholinkäyttöä kannattaa välttää, ja osalle potilaista suositellaan rajoitettua nesteiden nauttimista. Maltillinen fyysinen rasitus ja liikunta parantavat myös sydänpotilaan toimintakykyä ja elämänlaatua. Kehon onteloihin (keuhkopussi, vatsaontelo) kertynyttä nestettä voidaan poistaa. Painoa, verenpaine- ja syketasoa sekä munuaisten toimintaa tulee seurata säännöllisesti. Potilaan on hyvä tunnistaa sydämen vajaatoiminnan pahenemisen oireet ja merkit. Hoitava lääkäri suunnittelee hoitoa ja säätää lääkitystä näiden tietojen avulla.

Sai​​rauden eteneminen

Parantumaton sydänsairaus voi pysyä vakaana jopa vuosien ajan, kun lääkitys on sopiva ja omahoito toteutuu ohjeiden mukaan. Jossain vaiheessa sairaus kuitenkin etenee ja oireet lisääntyvät. Verenpaineen laskiessa myös m​unuaisten toiminta heikkenee ja sinänsä asianmukaista sydänlääkitystä joudutaan usein keventämään. 

Toimintakyvyn alentuessa myös hoivan tarve kasvaa ja sydänlääkityksen rinnalle tarvitaan enenevästi oireenmukaista hoitoa. Hengenahdistustuntemusta ja kipua voidaan kotioloissakin lievittää oirelääkkeillä (morfiinin kaltainen vahva kipulääke eli opioidi ja tarvittaessa myös rauhoittava lääke). Jos potilaalla on hapenpuutetta, voidaan kokeilla lisähappea. Nesteenpoistolääkettä tarvitaan usein koko loppuelämän ajan.

Hoidon suunnittelu

Vaikeaa ja​ parantumatonta sydänsairautta sairastavalla potilaalla tulee aina olla nimettynä hoidosta vastaava taho, jonne potilas tai hänen omaisensa voi koska tahansa ottaa yhteyttä. Hoidon tulee olla kokonaisvaltaista, ja siinä tulee huomioida myös sairauteen liittyvä henkinen kärsimys ja potilaan läheiset. Potilaan kannattaa ajoissa pohtia omaa hoitotahtoaan ja keskustella siitä läheistensä ja hoitavan lääkärinsä kanssa. Yhdessä lääkärin kanssa laaditun ennakoivan hoitosuunnitelman, kotisairaanhoidon ja kotisairaalan tuella hoito on entistä useammin mahdollista myös kotona, vaikka sairaus olisi jo pitkälle edennyt. 






Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Parantumaton sydänsairaus voi pysyä vakaana jopa vuosien ajan, kun lääkitys on sopiva ja omahoito toteutuu ohjeiden mukaan.

Lisätietoa