Usein kysytyt kysymykset

Ei ole. Palliatiivinen hoito on parantumatonta tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä oireita lievittävää ja elämänlaatua vaalivaa hoitoa. Se ei ole ajallisesti sidottu kuoleman läheisyyteen, vaan palliatiivinen hoito voi kestää kuukausia tai jopa joitakin vuosia. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Saattohoito on kuolevan potilaan hoitoa viimeisten elinviikkojen tai -päivien aikana.

Lue lisää:

• Mitä palliatiivinen hoito on?
• Mitä saattohoito on?

Saattohoitopäätöksellä on tarkoitus turvata kuolevalle potilaalle hyvä hoito ja arvokas kuolema. Saattohoitopäätös tehdään, kun arvioidaan kuoleman olevan lähellä, jotta siihen voidaan varautua.

Saattohoitopäätös on tärkeä lääketieteellinen päätös. Saattohoitopäätöksen tekee potilaan hoidosta vastaava lääkäri keskustellen potilaan kanssa. Saattohoitovaihe on hyvä tunnistaa, jotta voidaan keskittyä hyvään oireita lievittävään hoitoon ja turvata hyvä elämän loppuvaihe ja arvokas kuolema kunnioittaen potilaan toiveita.

Kun kuolema on lähellä, luovutaan kaikista kuolevaa potilasta rasittavista ja potilaan kannalta hyödyttömistä hoitotoimenpiteistä.

Lue lisää:

• Hoitolinjat

Ei tarkoita. DNR-päätös rajaa hoidosta pois elvytysyritykset sydämen pysähtyessä tilanteissa, joissa katsotaan, ettei potilaan ole mahdollista toipua elvytyksestä. Kaikki muu potilasta auttava ja hoitolinjan mukainen hoito toteutetaan hoitosuunnitelman mukaisesti.

Lue lisää:

• Hoidon rajaukset

Nykyisin oireiden hoitoon on olemassa monia tehokkaita keinoja potilaiden elämänlaadun turvaamiseksi. On kuitenkin mahdollista, että kaikkien oireiden poistaminen voi olla vaikeaa.

Oireita pystytään tehokkaasti hoitamaan asianmukaisella hoidolla yhdistäen lääkehoitoa ja lääkkeettömiä menetelmiä. Suurinta osaa oireista pystytään lievittämään niin, että ne ovat siedettäviä. Jos oiretta ei saada tehokkaasta oirehoidosta huolimatta riittävästi lievittymään, on elämän loppuvaiheessa mahdollista nukuttaa potilas (palliatiivinen sedaatio) potilaan olon helpottamiseksi.

Lue lisää:

• Oireiden hoito
• Palliatiivinen sedaatio

Kommunikaatioon kykenemättömän tai tajuttoman potilaan kipua voidaan arvioida tarkkailemalla potilaan ilmeitä ja eleitä, ääntelyä, tuskaisuutta, hengitystiheyttä ja kehon asentoa, jotka viestittävät potilaan voinnista.

Lue lisää:

• Kipu

Kipulääkeannostelijan käytön aloittaminen eli lääkkeen annostelu infuusiona ihonalaiskudokseen tai suoneen ei tarkoita sitä, että ihminen on kuolemassa. Lääkeannostelijan tarkoituksena on antaa kipulääkettä potilaalle tasaisesti ja riittävästi tilanteissa, joissa lääkkeen nauttiminen suun kautta ei ole mahdollista tai annostelijalla arvioidaan saatavan parempi hyöty. Edellä mainittuja tilanteita voivat olla esimerkiksi nielemiskyvyn heikkeneminen, pahoinvointi tai hyvin vaikea kipu.

Lue lisää:

• Oireiden lääkehoidon toteutus
• Kipu

Diabetes on pitkäaikaissairaus, jonka hoidolla pyritään normalisoimaan verensokeritasapaino voinnin parantamiseksi ja korkean verensokerin aiheuttamien pitkäaikaishaittojen ehkäisemiseksi.

Saattohoitovaiheessa potilas syö ja juo vähemmän kuin tavallisesti, joten diabeteslääkkeiden tarve on vähäisempi. Diabeteslääkityksellä ei myöskään enää tavoitella pitkäaikaishaittojen ehkäisyä, koska elinaikaa on enää vähän jäljellä. Siksi voidaan hyväksyä myös hieman korkeampia verensokeriarvoja, kunhan niistä ei ole potilaalle haittaa. Saattohoitopotilaalla uhkaavampana on liian matalat verensokeriarvot kuin liian korkeat. Siksi on turvallisempaa tavoitella hieman korkeampia verensokeriarvoja, mihin aiemmin on totuttu.

Lue lisää:

• Lääkehoidon kokonaisarvio saattohoidossa

Riippuvuuden kehittyminen vahvoihin morfiinin kaltaisiin kipulääkkeisiin on vakavasti sairailla ihmisillä äärimmäisen harvinaista.

Kun kipulääkkeitä käytetään sen verran kuin kivun hoito edellyttää, eivät ne tuota riippuvuuteen altistavaa mielihyvää.

Parantumattomassa sairaudessa ja erityisesti elämän loppuvaiheessa riippuvuuden kehittyminen ei ole asia, josta tarvitsee olla huolissaan.

Monet kipulääkkeet vaikuttavat keskushermoston kivunsäätelymekanismeihin, ja keskushermostovaikutuksen kautta selittyy osa väsymyksestä. Kipulääkitystä aloitettaessa väsymys voi lisääntyä, mutta se lievittyy ajan kanssa, kun sopiva kipulääkeannos löytyy. Toisaalta potilas on usein valvonut kipujen vuoksi ja on syntynyt univajetta. Hyvän kipulääkityksen myötä potilas pystyykin vihdoin lepäämään. Elämän loppuvaiheessa väsymys lisääntyy myös sairauden etenemisen myötä, jolloin lisääntyvä väsymys ei välttämättä liity kipulääkkeisiin.

Lue lisää:

• Kipu

Vahvat kipulääkkeet, opioidit, kuten morfiini, lievittävät kipua vaikuttamalla keskushermoston kautta. Opioidien käytössä huomioitaviin haittavaikutuksiin kuuluu hengityksen lamaantuminen.

Vahvojen, morfiininkaltaisten kipulääkkeiden aiheuttama hengityslama on epätodennäköinen, kun kipulääkitys aloitetaan sopivalla annoksella, annosta nostetaan tarpeen mukaan asteittain ja annostellaan kipuvastetta seuraten. Kipu itsessään pitää yllä elimistössä stressitilannetta ja kiihdyttää hengityskeskuksen toimintaa estäen kipulääkkeiden hengitystä lamaavaa vaikutusta. Elämän loppuvaiheessa hengityksessä tapahtuu muutoksia lähestyvään kuolemaan liittyen kipulääkityksestä riippumatta. Kova, hoitamaton kipu kuormittaa kokonaisvaltaisesti kehon toimintaa, rasittaa sydäntä ja voi rajoittaa potilaan hengitystyötä. Tällöin vahvat kipulääkkeet lievittäessään kipua edesauttavat kehon toimintaa ja helpottavat hengitystä. Opioideja käytetään myös hengenahdistuksen hoidossa.

Vahvat kipulääkkeet voivat lamata hengityskeskuksen toimintaa esimerkiksi tilanteissa, joissa lääkettä on väärinkäytetty tai on tapahtunut lääkitysvirhe. Yliannostukseen liittyy kliinisiä merkkejä, jotka lääkäri voi todeta tutkiessaan potilaan. Jos epäillään kipulääkkeiden aiheuttavan hengityksen heikkenemistä tai lamaantumista, kipulääkkeen annostusta vähennetään ja tarvittaessa lääkevaikutus voidaan kumota vastalääkkeellä. On hyvä muistaa, että kuoleman lähestyessä hengitys muuttuu työläämmäksi ja hengitysrytmi muuttuu, mikä ei liity kipulääkkeisiin.

Lue lisää:

• Kipu
• Hengenahdistus

Kipupumppu eli lääkkeen annostelu infuusiona ihonalaiskudokseen tai suoneen on vaihtoehto oirelääkityksen toteutukselle tilanteissa, joissa potilas ei kykene oireiden tai heikon yleisvoinnin vuoksi ottamaan lääkkeitä suun kautta tai lääkityksen teho suun kautta nautittuna on riittämätön. Lääkkeen annostelu infuusiona on yleistä kuoleman läheisyydessä, koska heikkenevälle potilaalle lääkkeiden annostelu ei ole muuten mahdollista. Infuusiona toteutettu kipulääkitys ei jouduta kuolemaa vaan parantaa elämänlaatua.

Lue lisää:

• Kipu
• Oireiden lääkehoidon toteutus

Kuoleman pelkoon liittyvää ahdistusta kokevaa läheistä voi auttaa olemalla läsnä vaikeassa tilanteessa, kuuntelemalla ja myötäelämällä.

Lue lisää:

• Miten tuen?

Omasta sairaudesta puhuminen voi olla vaikeaa. Potilas voi kokea, ettei ole vielä valmis keskustelemaan asiasta, koska parantumattomasta sairaudesta ja elämän päättymisestä puhuminen saattaa herättää liian kipeitä tunteita. Vältellessään keskustelua sairastunut saattaa myös ajatella suojelevansa siten läheisiään surulta. Luottamukselliselle keskustelulle tarvitaan sopivasti aikaa. Läheistä voi rohkaista puhumaan, mutta ketään ei voi siihen pakottaa.

Lue lisää:

• Miten tuen?

Jokaisen ihmisen elämä ja kuolema ovat yksilöllisiä. Yleisiä lähestyvän kuoleman merkkejä ovat esimerkiksi väsymys, uneliaisuus, syömättömyys, kiinnostuksen väheneminen ulkopuoliseen maailmaan, sekavuus, tajunnan tason aleneminen, turvotukset, eritystoimintojen hiipuminen, hengityksen pinnallisuus ja rohina sekä sykkeen heikkeneminen ja kehon ääreisosien viileneminen.

Lue lisää:

• Kuoleman lähestyminen

Tarkkaa kuoleman hetkeä on vaikea ja usein mahdotonta arvioida. Vaikka lähestyvään kuolemaan liittyy ennakoivia merkkejä, on niiden ilmeneminen sekä eteneminen täysin yksilöllistä.

Voinnin etenemistä on mahdollista seurata ja tehdä tämän perusteella jonkinlainen arvio. Nämä arviot tai ennusteet ovat useimmiten vain suuntaa antavia, koska jokaisen ihmisen kehon toiminta ja sairaus ovat omanlaisiaan. Kehon toiminnot voivat kuoleman lähellä hiipua hyvinkin hitaasti tai yksittäisen elimen toiminnan heikkeneminen voi romahduttaa elintoiminnot nopeasti. Ennusteisiin on siis hyvä suhtautua suuntaa antavina. Parhaimmillaan ne auttavat varautumaan lähestyvään kuolemaan.

Lue lisää:

• Kuoleman lähestyminen

Ihmistä autetaan syömään ja juomaan elämän loppuvaiheessakin niin kauan kuin se tuntuu hänestä hyvältä. Lähellä kuolemaa potilas ei yleensä halua syödä, eikä nälän tunnetta ole. Kuolinprosessissa elimistön toiminnat hiipuvat, eikä elimistö enää kykene käyttämään ravintoa ja nestettä hyväkseen.

Sen sijaan keinotekoinen nesteytys tai ravitsemus johtaa nesteen karkaamiseen kudoksiin aiheuttaen turvotusta, hengenahdistusta ja lisääntyvää kärsimystä. Siksi keinotekoinen nesteytys ei useinkaan ole kuolevan ihmisen hyvää hoitoa.

Nesteytystä käytetään silloin, kun nesteiden saanti on väliaikaisesti vaikeutunut tai potilas kärsii ohimenevästä nestehukasta, kuten esimerkiksi ripulin yhteydessä. Nestehoito on hyödyllistä, jos sen aiheuttaja voidaan hoitaa ja potilaan tilan oletetaan palautuvan nestehoidon jälkeen. Kuolema ei ole sellainen tilanne. Potilas ei siis kuole, koska ei syö ja juo, vaan hän ei syö ja juo, koska hän tekee kuolemaa.

Suun kuivuudesta johtuvaa mahdollista janon tunnetta voidaan lievittää tehokkaalla suun hoidolla ja suun limakalvojen kostutuksella.

Lue lisää:

• Nesteytys ja ravitsemus saattohoidossa

Kuoleman lähestyessä potilaan hengitys voi muuttua. Se voi olla raskasta, pinnallista, katkonaista tai rohisevaa. Rohiseva hengitys on yleinen oire kuoleman läheisyydessä. Kuolevalla potilaalla rohiseva hengitysääni johtuu usein liman kertymisestä nieluun ja keuhkoihin yskimisen ja nielemisrefleksin hiipuessa.

Jos lima nousee haittaavasti suuhun ja ylänieluun, voidaan sitä varovasti imeä pois. Imukatetrin vieminen syvemmälle nieluun on epämiellyttävää. Limaisuutta voidaan hillitä myös liman eritystä vähentävällä lääkkeellä. Rohiseva hengitysääni kuulostaa pahalta ja huolestuttaa läheisiä, mutta yleensä se ei häiritse kuolevaa itseään.

Lue lisää:

• Kuoleman lähestyminen

Sanotaan, että kuulo ja tuntoaisti ovat viimeiset aistit, jotka säilyvät lähelle kuolemaa. Vaikeasti sairas potilas ei välttämättä jaksa kommunikoida, mutta hän voi vielä aistia ja kuulla ympäristön ääniä. Usein tuttu ääni, puhe tai laulu rauhoittaa potilasta. Kuullun äänen ymmärtäminen riippuu tajunnan tasosta.

Lue lisää:

• Kuoleman lähestyminen

Saattohoidossa olevan potilaan kuolemaa ei jouduteta, mutta elämää ei myöskään pitkitetä keinotekoisesti. Saattohoidon tavoite on rauhallinen ja turvallinen kuolema.

Kuoleman läheisyydessä potilaan oireet usein lisääntyvät sairauden edetessä ja elimistön toiminnan heiketessä. Tästä syystä lääkityksen tarve voi lisääntyä kärsimyksen lievittämiseksi. Elintoimintojen hiipuminen kuoleman lähellä johtuu sairauden etenemisestä ja potilaan heikkenemisestä, ei lääkityksestä. Hyvän saattohoidon tavoitteena ei ole potilaan kuoleman jouduttaminen, vaan kärsimyksen lievittäminen.

Lue lisää:

• Saattohoidossa

Palliatiivisella sedaatiolla alennetaan kuolevan potilaan tajunnantasoa niin, että potilas ei kärsi, oli kärsimyksen syynä kipu, hengenahdistus, sekavuus tai jokin muu syy, jota ei saada muilla keinoin rauhoittumaan. Sedaation aikana potilas hengittää itse normaalisti. Sedaatio on yksi kuolevan potilaan oirehoidon mahdollisuus, ja sillä ei ole tarkoitus jouduttaa eikä pitkittää kuolemaa. Päinvastoin kuin sedaatiolla, eutanasialla tarkoittaa tarkoituksellista kuoleman tuottamista.

Sedaatiota voidaan käyttää elämän loppuvaiheessa, joten potilas todennäköisesti kuolee sedaation aikana. Sedaatiolla ei ole vaikutusta potilaan kuolemaan, vaan potilas olisi kuollut myös ilman sedaatiota. Sedaation ansiosta hänen kuolemansa on rauhallinen. Sedaatio voidaan toteuttaa myös lyhytaikaisena, jos potilaalla on elinaikaa vielä jäljellä ja oiretilanne saadaan sedaation aikana muilla keinoin hallintaan.

Lue lisää:

• Palliatiivinen sedaatio