Jotta voimme sopeutua niin vaikeaan asiaan kuin kuolema, tarvitsemme voimia sekä luopumiseen että uusien merkityksien löytämiseen. Tässä meitä auttaa kaikki se, mikä vahvistaa hyvinvointiamme ja auttaa meitä lähemmäs kanssaihmisiä.
Surua kokevat sekä parantumattomasti sairas ja kuoleva että hänen läheisensä. Suru tulevasta erosta tuntuu aluksi musertavalta. Ajan myötä kuoleman vääjäämättömyys tulee yhä hyväksyttävämmäksi ja samalla läheisten ihmissuhteiden merkitys kasvaa.
Erossa rakkaus tuntuu voimakkaammin. Viimeisessä vaiheessa meille ja läheisillemme jää tietoisuus, että muistamme toisemme aina, koko elämämme ajan.
Surua ja masennusta voi joskus olla vaikea erottaa toisistaan. Suru auttaa meitä vähitellen luopumaan ja suuntautumaan elämään uudella tavalla. Masennus tukahduttaa muita tunteita ja vaikeuttaa kiinnostua tai nauttia mistään sellaisestakaan, joka on aiemmin tuottanut mielihyvää ja iloa.
Läheisten surutyötä tukevat muistot ja yhteiset kokemukset, joista usein viimeisimmät jäävät merkittävimpinä mieleen.
