Hyödytöntä tai vain kärsimystä lisäävää hoitoa ei tulisi kenellekään antaa. Siksi on tärkeää keskustella yhdessä lääkärin kanssa hoidoista ja tutkimuksista, joista on viisasta pidättäytyä. Tätä kutsutaan hoidon rajaamiseksi. Päätökset tehdään keskustellen ja yhteisymmärryksessä potilaan ja tarvittaessa hänen läheistensä kanssa.
Ihminen saa kieltäytyä mistä tahansa hoidosta, jolloin häntä hoidetaan muulla parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta lääketieteellisesti selvästi hyödytöntä tai haitallista hoitoa ei voida antaa edes potilaan tai läheisen toiveesta.
| Elvytyksestä pidättäytyminen - DNR | Ajoissa tehty päätös elvytyksestä pidättäytymisestä on pitkälle edenneen sairauden hyvää hoitoa, ja se kannattaa tehdä oikea-aikaisesti yhdessä lääkärin kanssa. Asian voi ottaa myös itse puheeksi. Elvytyksestä pidättäytyminen rajaa pois vain elvytysyrityksen sydämen lopettaessa toimintansa. Kaikki muu potilasta auttava hoito toteutetaan normaalisti. Päätöksestä käytetään lyhenteitä, jotta se olisi nopeasti löydettävissä sairauskertomuksesta. Näitä ovat esimerkiksi -
DNR (Do Not Resuscitate = Älä elvytä)
-
DNAR (Do Not Attempt to Resuscitate = Älä yritä elvyttää)
-
ER (Ei Resuskitoida = ei elvytetä).
Elvytysyrityksen tarkoitusSydämen pysähtyessä äkillisen sairauden vuoksi voidaan elvytystoimenpiteillä yrittää käynnistää sydän uudelleen. Mikäli tämä onnistuu, päädytään käytännössä aina tehohoitoon. Tilanteesta voi lopullisesti toipua vain, mikäli sydänpysähdykseen johtanut äkillinen sairaus paranee (esimerkiksi sydäninfarkti). Elvytys tai tehohoito ei itsessään paranna ihmistä. Sen vuoksi, jos ihmisellä jo on parantumaton ja pitkälle edennyt sairaus, elvytys lisää kärsimyksiä ilman toipumisen mahdollisuutta. Elimistön keinotekoinen käynnissä pitäminen ei tällöin palauta elämää ja luonnollinen kuolema tulee sallia.
|
| Muita hoidon rajauksia | Hoidot ja tutkimukset Elvytysyrityksen lisäksi on muitakin hoitoja, jotka eivät enää elämän loppuvaiheessa tuo apua tai jotka pitkittävät kärsimystä palauttamatta ihmiselle laadukasta elämää. Tällaisia voivat olla esimerkiksi hengityskonehoito, keinomunuaishoito tai leikkaukset. Samoin vaikkapa verikokeita, tähystyksiä tai röntgenkuvia ei pitäisi teettää elleivät niiden tulokset vaikuta hoitovalintoihin. Tutkiminen vain tiedon janon vuoksi aiheuttaa turhaa rasitusta potilaalle.
Palliatiivisessa hoidossa tutkimuksien tulee johtaa parempaan oireita lievittävään hoitoon.
Nesteytys saattohoidossaSaattohoidossa ihmistä autetaan syömään ja juomaan niin kauan, kuin se tuntuu hänestä hyvältä. Sen sijaan kuolemassa olevalla ihmisellä suoneen annettu neste karkaa kudoksiin aiheuttaen usein turvotuksia ja hengenahdistusta ilman voinnin virkistymistä. SairaalasiirrotVaikeaa muistisairautta sairastavan hauraan vanhuksen siirto omasta tutusta hoitopaikasta sairaalan ensiapupoliklinikalle aiheuttaa helposti ahdistuneisuutta ja sekavuutta. Siksi tulisi jo ennakkoon harkita tarkkaan, onko siirtäminen sairaalaan järkevää vai voidaanko oireenmukainen hoito toteuttaa omassa hoitopaikassa. AntibioottihoitoAntibioottihoidon tulisi palauttaa ihminen hyvään elämään infektion parannuttua. Sen sijaan kuolevan ihmisen hengityksen rohinaan tai kuumeiluun siitä ei yleensä ole apua. |