Maksasairauksien palliatiivinen hoito

Maksalla on monta tärkeää tehtävää. Se käsittelee suolistosta verenkiertoon imeytynyttä ravintoa, lääkkeitä ja muita aineita. Se poistaa bakteereita ja elimistölle haitallisia aineita ja estää tulehduksia. Se valmistaa veren hyytymiseen vaikuttavia aineita ja elimistölle tärkeitä valkuaisaineita. Se toimii varastona vitamiineille, mineraaleille, rasvoille ja sokerille.

Maksan toiminta tarvitsee normaalin maksakudoksen lisäksi maksan läpi kulkevaa verenkiertoa. Maksakirroosissa veri ei pääse kiertämään kunnolla arpeutuneen maksan läpi ja paine muualla verenkierrossa lisääntyy. Se johtaa muiden sisäelimien toiminnan häiriintymiseen. Pernan suureneminen aiheuttaa verisolujen muutoksia. Munuaiset eivät pysty pitämään yllä nestetasapainoa ja sydämen pumppausvoima heikkenee.

Varhaisimmat oireet ovat lisääntynyt väsymys, ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja lihasvoiman heikkeneminen. Herkkyys erilaisille tulehduksille kasvaa. Oireita voi helpottaa välttämällä maksaan ja veren hyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä sekä alkoholia ja syömällä monipuolisesti. Lihaskuntoa voi pitää yllä liikunnalla. Rokotuksista on syytä huolehtia.

Nesteen kertyminen elimistöön

Kun maksakirroosi pahenee, elimistöön alkaa kerääntyä nestettä. Se näkyy alaraajojen turvotuksena ja vatsan kasvamisena.

Vatsaonteloon kertyvää nestettä sanotaan askitesnesteeksi. Sitä voi muodostua useita litroja. Mikäli askitesnestettä on runsaasti, se voi painaa palleaa aiheuttaen hengenahdistusta, haitata suolen toimintaa sekä aiheuttaa ruokahaluttomuutta. Kirroosin aiheuttamaa askitesnestettä voidaan poistaa nesteenpoistolääkityksellä. Tarvittaessa nestettä voidaan poistaa vatsaontelosta punktoimalla sitä neulan avulla ja valuttamalla nestettä ulos (askitespunktio).

Suolan välttäminen vähentää nesteen muodostumista. Nesteen kertymistä seurataan punnitsemalla paino päivittäin. Kirroosin edettyä pidemmälle nesteenpoistolääkkeiden teho ja siedettävyys heikkenee. Tällöin turvaudutaan useimmin askitespunktioihin.

Verenvuotoriski

Veren hyytyminen heikkenee ja mustelmat lisääntyvät. Ruokatorveen syntyvät laskimolaajentumat lisäävät verenvuodon riskiä. Verenvuotoriskiä lisääviä lääkkeitä, kuten tulehduskipulääkkeitä, ei voi tämän vuoksi käyttää.

Keskushermosto- ja iho-oireet

Verenkiertoon jääneet kuona-aineet aiheuttavat aivotoiminnan häiriöitä, jotka voivat lievinä olla muutoksia keskittymisessä, muistissa tai mielialassa. Vaikeassa tilanteessa voi kehittyä jopa henkeä uhkaava kooma. Kuona-aineiden pääsyä verenkiertoon vähennetään laktuloosilla, jota käytetään yleisesti ummetuslääkkeenä. Sillä voidaan vähentää myös kuona-aineiden aiheuttamaa ihon kutinaa.

Väsymys ja ruokahaluttomuus

Pitkälle edennyt maksakirroosi ja maksan vajaatoiminta aiheuttaa väsymystä ja ruokahalun hiipumista. Myös ravitsemustila heikkenee. Ruokahalun hiipuessa on hyvä syödä pieniä annoksia useasti mielitekojen mukaan. Väsymystä voidaan pyrkiä hillitsemään ulkoilemalla ja liikkumalla voimien sallimissa rajoissa. On tärkeä myös huolehtia säännöllisestä unirytmistä. Elämän loppuvaiheessa voimat vähenevät, väsymys voimistuu ja unen ja levon tarve kasvaa.

Psyykkinen kuormittuneisuus

Sairaus kuormittaa myös henkisesti. Pitkään sairastamiseen liittyy hyviä ja huonoja hetkiä. On hyvä keskustella henkisestä jaksamisesta henkilökunnan kanssa. Masennusta ja ahdistusta voidaan lievittää keskustelemalla ja lääkkeellisin keinoin. Myös vertaistuki auttaa jaksamaan.

Älä jää oireiden kanssa yksin

Muista aina kertoa hoitavalle lääkärille ja hoitajille oireistasi. Hyvä oireiden hoito kuuluu sairauden kaikkiin vaiheisiin. Sen avulla pyritään turvaamaan mahdollisimman hyvä ja aktiivinen elämä.

Maksakirroosin seuranta on usein terveyskeskuksessa, etenkin jos oireet ovat lieviä eikä tilanteen pahenemisesta ole merkkejä, tai sisätautien poliklinikalla, jos oireet pahenevat tai tulee merkkejä muiden elinten ongelmista. Askitespunktio voidaan tehdä sairaaloissa ja kotisairaaloissa.

Maksakirroosista on hyvä kertoa uusia lääkkeitä tai lääketieteellisiä toimenpiteitä suunniteltaessa.

Hoidosta vastaava lääkäri tekee hoitosuunnitelman yhdessä potilaan kanssa erilaisia tilanteita varten. Maksakirroosin reagoidessa vielä hoitoihin on hyvä olla yhteydessä hoitavaan yksikköön, mikäli yleistila heikkenee, ilmaantuu häiritseviä oireita tai oireet pahenevat.

Myös maksakirroosin hoitojen aikana voidaan järjestää tukea ja apua oireiden lievitykseen. Yliopistosairaaloissa ja joissakin keskussairaaloissa sekä kaupungeilla ja kunnissa on oireita lievittävän eli palliatiivisen hoidon ja kivunhoidon asiantuntemusta. Myös psykososiaalista tukea ja keskustelutukea on mahdollista saada.

Jos maksasairaus ei ole edennyt saattohoitovaiheeseen, on syytä hakeutua päivystykseen seuraavissa tilanteissa:

• veren oksentaminen

• mustat veriulosteet

• äkillinen ihon ja silmien keltaisuus

• kuume ja vatsakipu silloin, kun vatsaontelossa on askitesnestettä

• tajunnan tason laskeminen ja sekavuus

ellei oman lääkärin kanssa ole sovittu toista paikkaa tilanteen hoitamiseksi.

Viimeistään kun maksakirroosi ei enää reagoi riittävän suotuisasti hoidoille, tulee jokaiselle potilaalle sopia palliatiivisesta hoidosta vastaava taho. Kenenkään ei pidä jäädä sairautensa kanssa yksin.

Elämän loppuvaiheessa hoidosta vastaava taho on tavallisimmin perusterveydenhuollossa lähellä kotia. Se voi olla palliatiivinen poliklinikka, terveyskeskus, kotisairaala, kotisairaanhoito tai kotihoito tai saattokoti tai -osasto. Tärkeää on, että etukäteen on sovittu, mistä saa apua kellon ympäri kaikkina viikonpäivinä.

Elämän loppuvaiheessa päivystyksessä käynti on rasittavaa, ja siksi sitä pyritään välttämään ennakoiden mahdollinen voinnin heikkeneminen ja muutokset oireissa yhdessä hoitavan tahon kanssa. Ellei kyseessä ole akuutti hätä, ennen päivystykseen hakeutumista on hyvä ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon. Jos potilaalla on kotisairaalayhteys, sairaanhoitaja tai lääkäri voi tarvittaessa tulla kotikäynnille arvioimaan tilanteen tai järjestää sairaalapaikan (tukiosasto, lupapaikka) niin, että potilaan ei tarvitse hakeutua päivystykseen.