Munuaissairaudet

Kuuntele

Munuaisten vajaatoiminnan palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan pitkälle edennyttä vajaatoiminnan hoitoa, kun dialyysihoito ei ole mahdollista tai kun pyritään helpottamaan muuhun hoitoon reagoimatonta oiretta tavanomaista kevyemmällä dialyysihoidolla.

Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan ainoa parantava hoito on munuaissiirto. Dialyysihoidolla pidetään yllä munuaistoimintaa ja siten toimintakykyä. Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan pitkälle edenneen munuaisten vajaatoiminnan hoitoa potilailla, joilla dialyysihoito ei ole mielekästä tai mahdollista, tai joilla dialyysihoidon intensiteetti on tavanomaista kevyemp ja dialyysillä pyritään ensisijaisesti helpottamaan muuhun hoitoon reagoimatonta oiretta – esimerkiksi hallitsematonta nesteen kertymistä.

Hoitomuodosta riippumatta pitkälle edenneeseen munuaisten vajaatoimintaan liittyy suurentunut riski toimintakyvyn heikkenemisestä ja erilaisista valtimotautitapahtumista, kuten sydän- tai aivoinfarktista.

Hoidon suunnittelu

Päätöksen oireenmukaisen hoitolinjan valinnasta tekee potilasta hoitava lääkäri yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Useimmiten ennen hoitopäätöksen tekemistä asiaan pyydetään myös munuaissairauksien erikoislääkärin kannanotto. Hoitopäätöksen tueksi potilaalle kerrotaan eri hoitovaihtoehdoista ja siitä, miten ne todennäköisesti vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, eliniän ennusteeseen ja elämän laatuun.

Hoitotahto, jossa on mahdollisimman yksityiskohtaisesti mietitty eri tilanteet, varmistaa, että hoitopäätöksissä noudatetaan omia elämänarvoja myös tilanteissa, joissa potilas ei itse kykene tekemään hoitoaan koskevia ratkaisuja. Siksi hoitotahtoa laadittaessa on hyvä keskustella hoitavan lääkärin ja hoitohenkilökunnan kanssa.

Tavallisimmat oireet

Pitkälle edenneen munuaisten vajaatoiminnan oireet voivat johtua vajaatoimintaan johtaneesta sairaudesta (esimerkiksi kipu diabetesta tai valtimoita ahtauttavaa tautia sairastavilla), munuaisten vajaatoiminnasta (mm. ruokahaluttomuus, pahoinvointi, uupuneisuus, kutina, suolen toiminnan häiriöt) tai vajaatoiminnan hoidosta (mm. dialyysihoidon jälkeinen väsymys, huimaus ja kaatuilu).

Anemia ja nesteen kertyminen

Lääkkeillä on hyvä teho anemiaan ja siitä johtuviin oireisiin. Suurimmalla osalla nesteen kertymisestä johtuvia oireita (turvotukset, hengenahdistus) voidaan hoitaa onnistuneesti nesteenpoistolääkkeillä. Dialyysihoidolla voidaan helpottaa nesteen kertymisestä johtuvia oireita niilläkin, joilla nesteenpoistolääkkeillä ei saada riittävää tehoa.

Ruoansulatuselimistön oireet

Munuaisten vajaatoiminnassa kertyvät kuona-aineet heikentävät ruokahalua, voivat aiheuttaa pahoinvointia ja näin ollen lisäävät aliravitsemuksen riskiä. Ruokavaliolla voidaan helpottaa näitä oireita. Dialyysihoidossa ravitsemustila kohenee erityisesti nuorilla loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla. Suolen toiminnan häiriöistä (ripuli tai ummetus) selvitään tavanomaisilla oireenmukaisilla lääkkeillä.

Yleisoireet

Uupuneisuus, huono kylmänsietokyky, alaraajojen heikkous, kutina ja univaikeudet ovat yhtä tavallisia sekä dialyysihoidossa että niillä, joiden pitkälle edennyttä munuaisten vajaatoimintaa hoidetaan ilman dialyysihoitoa. Hoito on oireenmukaista.

Henkinen jaksaminen

Dialyysihoidon sitovuus, siitä johtuvat oireet ja lisääntynyt sairaalahoidon tarve saattavat johtaa masentuneisuuteen ja elämänlaadun heikkenemiseen.

Pitkään sairastamiseen liittyy hyviä ja huonoja hetkiä. On hyvä keskustella henkisestä jaksamisesta henkilökunnan kanssa. Masennusta ja ahdistusta voidaan lievittää keskustelemalla ja lääkkeellisin keinoin. Myös vertaistuki auttaa jaksamaan.

Älä jää oireiden kanssa yksin

Muista aina kertoa hoitavalle lääkärille ja hoitajille oireistasi. Hyvä oireiden hoito kuuluu sairauden kaikkiin vaiheisiin. Sen avulla pyritään turvaamaan mahdollisimman hyvä ja aktiivinen elämä.

Lue lisää:

Oireet

Milloin ja mihin palliatiiviseen hoitoon?

Munuaissairauksien oireenmukainen hoito toteutetaan munuaissairauksiin tai palliatiiviseen hoitoon perehtyneen lääkärin ohjeiden mukaan. On hyvä olla yhteydessä hoitavaan yksikköön, mikäli yleistila heikkenee, ilmaantuu häiritseviä oireita tai oireet pahenevat. Kaikkien yliopistosairaaloiden syöpäyksiköissä ja useissa keskussairaaloissa on palliatiivisen hoidon yksiköt tai vastuuhenkilöt sekä kipuklinikat, joista saa apua oireiden hoitoon. Myös psykososiaalista tukea ja keskustelutukea on mahdollista saada.

Kun munuaisten vajaatoiminta on edennyt pitkälle ja toimintakyky on merkitsevästi alentunut tai dialyysihoidot päättyvät, tulee jokaiselle potilaalle sopia palliatiivisesta hoidosta vastaava taho. Kenenkään ei pidä jäädä sairautensa kanssa yksin.

Elämän loppuvaiheessa hoidosta vastaava taho on tavallisimmin perusterveydenhuollossa lähellä kotia. Se voi olla palliatiivinen poliklinikka, terveyskeskus, kotisairaala, kotisairaanhoito tai kotihoito, saattohoito-osasto tai saattohoitokoti. Tärkeää on, että etukäteen on sovittu, mistä saa apua kellon ympäri kaikkina viikonpäivinä.

Elämän loppuvaiheessa päivystyksessä käynti on rasittavaa, ja siksi sitä pyritään välttämään ennakoiden mahdollinen voinnin heikkeneminen ja muutokset oireissa yhdessä hoitavan tahon kanssa. Ellei kyseessä ole akuutti hätä, ennen päivystykseen hakeutumista on hyvä ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon. Jos potilaalla on kotisairaalayhteys, sairaanhoitaja tai lääkäri voi tarvittaessa tulla kotikäynnille arvioimaan tilanteen tai järjestää sairaalapaikan (tukiosasto, lupapaikka) niin, että potilaan ei tarvitse hakeutua päivystykseen.