Erityisesti vakavat sairaudet nostavat pintaan myös hengellisiä kysymyksiä. Ihminen, jonka elämään hengellisyys on kuulunut ennen sairautta, kaipaa hengellisyyttä luonnollisesti myös sairastuttuaan. Kokemusperäisesti voidaan sanoa, että hengelliset tai niiden kaltaiset kysymykset heräävät usein myös ihmisissä, jotka arjen elämässä ovat olleet etäällä hengellisestä toiminnasta tai kysymyksistä. Kummassakin tapauksessa kysymys on useimmiten olemassaoloon eli eksistentiaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Hengellinen tuki on pysähtymistä näiden kysymysten äärelle. Se on myös oikeutuksen antamista näille kysymyksille. Hengellisen tuen keskiössä on niiden hengellisten voimavarojen käyttöönotto, jotka ihmisellä entuudestaan jo on, ja niiden etsimistä, jotka tuovat voimavaroja. Suomalaisten valtauskonnolle, luterilaiselle kristinuskolle, kuuluu myös uskontoon liittyviä hengellistä tukea vahvistavia toimituksia. Näitä ovat muun muassa rukous, puolesta rukoileminen, Herran siunaus ja ehtoollinen. Nämä ovat osa hengellistä tukea yhdessä raamatun luvun ja virsien veisuun kanssa. Sairauksien yhteydessä kuitenkin sielunhoidolliset keskustelut ovat ehkä keskeisin hengellisen tuen muoto. Nämä ovat niitä keskusteluja, joissa henkinen ja hengellinen ovat läsnä joko yhdessä tai erikseen. Suomessa kristillistä hengellistä tukea tarjoavat seurakunnat. Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa toimii sairaalatyöhön erikoistumiskoulutuksen saaneita sairaalapappeja. Sairaalapapit kunnioittavat jokaisen vakaumusta. Sielunhoitoa voidaan sanoa myös vakaumuksen mukaiseksi eksistentiaaliseksi tueksi. Muihin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluville on tarjolla myös oman uskontokuntansa tukea ainakin suurimmissa kaupungeissa. Yhteystietoja voi tiedustella hoitolaitoksista, sairaalapappien kautta tai yhteisöjen internetsivuilta. |