Elämän merkityksellisyys

Elämän merkityksellisyyden näkymä avautuu elämän ääritilanteissa. Sairaus, erityisesti vakava sairaus, on elämän ääritilanne. Terveyden menettäminen on uhka elämälle, ja sairastunut ihminen pelkääkin elämän menettämistä. Pelko johtaa ennakoivaan luopumisen tuskaan. Ihminen kokee luopumisen tuskaa ainoastaan merkityksellisistä asioista. Elämä on siis merkityksellinen.

Elämän merkityksellisyys on niissä asioissa, joiden parissa ja äärellä on kokenut elämänsä mielekkääksi. Keskeisimmät näistä ovat itselle merkittävät ihmiset ja terveys. Niin ikään tärkeitä ovat asiat, joissa tai joiden kautta on voinut toteuttaa itseään ja elämäänsä. Samoin kaikki sellainen koetaan merkitykselliseksi, joissa on voinut nähdä omien arvojensa ja elämänkatsomuksensa toteutuvan. Merkityksellistä on siis osallisuus tärkeinä pitämiinsä ihmisiin ja asioihin. Kaikki tämä muodostaa sisällön ihmisen elämälle.

Mutta sisältö ei ole elävä ilman tarinaa. Ihmisen elämäntarina muodostuu vasta, kun elämän merkityksellisiin asioihin yhdistetään tapahtumat elämän aikana. Tämä luo tilan, jossa hyviksi ja merkityksellisiksi koetut tapahtumat saavat kumppanikseen tapahtumat ja ajat, jotka eivät ole tuntuneet tai olleet hyviä. Vasta silloin kokonainen tarina on kirjoitettu. Vasta silloin voi nähdä elämän merkityksellisyyden kokonaan.

Elämän kokonainen merkityksellisyys on vastavoima elämää uhkaavalle sairaudelle. Se saa sellaisia voimia liikkeelle, joita kutsutaan elämänsä puolesta taistelemiseksi. Kun ymmärtää kokonaisen elämäntarinansa olevan uhattuna, se saa tuntua pelottavalta ja uhkaavalta. Ennakoivan luopumisen tuska tekee kipeää, ja se saa tehdä kipeää. Luopumisen tuskan ristiriita on siinä, että sen juuri on hyvä ja merkityksellinen, mutta sen kokeminen tuntuu pahalta.

Nähdäkseen elämän merkityksellisyyden on omaa elämää ja elämäntarinaa saatava tarkastella. On tehtävä matka itseensä. Kiitollisuuden lisäksi on saatava kohdata elämän aikana muodostuneet pettymykset ja syyllisyyden tunteen kokemukset.

Matka omaan itseen edellyttää myös kysymysten asettamista. On hyödyllistä, että näitä kysymyksiä on esittämässä toinen, turvalliselta tuntuva ihminen. Asioita ja tunteita on saatava ja uskallettava sanoa ääneen. Oman elämän ja sitä kautta elämän merkityksellisyyden on annettava kirkastua. Tämä on tärkeää, jotta voi ymmärtää, miksi elämäni on merkityksellistä.

Onko elämä merkityksellistä sinänsä? Siihen ei ole vastausta. Jo se, ettei kukaan ole voinut ottaa elämää itselleen, vaan se on aina saatu, pakottaa ihmisen arvioimaan saamansa elämän merkityksellisyyttä. Jokainen ihminen kohtaa elämän merkityksellisyyden omien kokemustensa kautta. Ehkä enemmän kuin elämän sinänsä merkityksellisyys, on tärkeää nähdä kokonaisten elämäntarinoiden merkityksellisyys. Ne ovat elämää, merkityksellistä elämää.