Kuormittavat kokemukset
Parantumatonta sairautta sairastava joutuu sairauden aikana toistuvasti luopumaan: terveydestään, tulevaisuuden suunnitelmista, rakkaiden ihmisten kanssa tulevaisuuteen sijoittuvista toiveista ja odotuksista, roolistaan työssä tai harrastusten parissa, seksuaalisuudesta, ruumiin toimintojen tai liikkumisen voimasta ja vapaudesta.
Sairauden loppuvaiheessa tulemme yhä enemmän riippuvaisiksi muista ja tarvitsemme yhä enemmän hoitoa ja huolenpitoa. Kun sairauden hoito ei tuota toivottua tulosta, joudumme kohtaamaan pettymystä, masennusta ja surua. Koemme ehkä hoidon epäonnistuneen ja syytämme siitä hoitavia henkilöitä tai itseämme. Kritisoimme ehkä itseämme siitä, että olemme hakeutuneet liian myöhään tutkimuksiin tai kieltäydymme hyväksymästä sairauden etenemistä tai sairauden vaikea-asteisuutta. Luopumiseen reagoimme usein ensin katkeruudella, vihalla tai masennuksella. Jos emme sopeudu uuteen elämänjaksoon, voimme jäädä negatiivisten tunteiden varaan.
Usein sairauden etenemistä voidaan kuitenkin hidastaa lääketieteellisellä hoidolla ja sairauden oireita helpottaa, jolloin saamme aikaa sopeutumiselle ja tasapainon löytymiselle.
Reaktio menetykseen
Kun menetämme toimintakykyämme tai tulevaisuuden toiveitamme, masennus on tavanomainen reaktio. Masentuneena on vaikeata löytää sanoja ajatuksillemme, suutumme helpommin ja saatamme välttää yhdessäoloa läheistemme kanssa. Usein vältämme sellaistakin tekemistä, joka yleensä on tuottanut meille iloa ja mielihyvää. Tunnemme huonommuutta ja häpeää, emmekä osaa yhdistää sitä muuttuneeseen mielialaamme ja hakea apua.
Masentuneena menetämme kyvyn ajatella tavanomaisesti. Ajattelumme muuttuu mustavalkoiseksi tai kapeutuneeksi. Tulevaisuus näyttää pelottavana, emmekä näe mitään hyvää ympärillämme. Mielessä on enimmäkseen negatiivisia asioita, emmekä tällöin helposti usko, että muilla ihmisillä on meille mitään annettavaa. Saatamme ajatella, että olemme muille vain taakaksi. Vakava masennus voi tuoda myös ajatuksen siitä, että kuolemaa tulisi jouduttaa.
Masentuneena on vaikea itse tunnistaa muuttunutta mielialaa ja hakea apua. Oireiden pitkittyessä masennustila usein vaikeutuu.
Fyysiset oireet
Masennukseen voi myös liittyä fyysisiä oireita, kuten lisääntyneet kivut, unihäiriöt, ruokahaluttomuus, väsymys tai laihtuminen, jotka muistuttavat vaikean sairauden oireita.
Vaikka vaikeita pitkäaikaisia sairauksia hoitava ammattihenkilökunta on tottunut tunnistamaan masennusta ja hoitamaan sitä, vaikeakaan masennus ei aina välttämättä näy vastaanotolla, jolloin mukana olevat läheiset ovat suureksi avuksi.
Masennuksen hoidossa ensisijainen asia on alakuloisuuden huomaaminen ja puheeksi ottaminen. Vaikeiden ja surullisten tietojen kohdatessa on ymmärrettävää reagoida masennuksella ja alakuloisuudella.
Parantumattoman sairauden kokonaisvaltaisuus
Vakava parantumaton sairaus koskettaa meitä niin ruumiillisesti kuin henkisesti. Lääketieteellistä hoitoa vaativat masennusoireet vakavan fyysisen sairauden yhteydessä ovat yleensä lieviä tai keskivaikeita ja hoidolla helpotettavissa. Sairauden kuormituksen yhteydessä voi aiemmin sairastettu masennussairaus aktivoitua uudelleen. Voi olla myös niin, että elämän loppuvaiheessa aiemmin elämää häirinnyt psyykkinen sairaus helpottuu.
Tunteiden jakaminen
Yleensä on niin, että mitä enemmän voimme jakaa tapahtunutta, sitä pienempi riski meillä on jäädä masennuksen tilaan. Kun tunteet on uskaltanut sanoa ääneen ja jakanut toisen ihmisen kanssa, oma elämä tuntuu jo vähän helpommalta. Katkeruus, viha ja toivottomuuskin antavat joskus voimaa elää. Tunteiden jakaminen antaa mahdollisuuden löytää lohdutusta ja uutta näkökulmaa. Sanoittaessamme kokemuksiamme masennuksen rinnalle syntyy toivoa. Aivan elämän loppuvaiheessakin voimme löytää elämäämme uutta ja tuntea onnellisuutta.
Yhteys toisiin
Yhdessäolo ja turvallinen ilmapiiri auttavat tunteiden löytämisessä. Hyvä hoitosuhde, hyvät muistot aiemmasta huolenpidosta ja hoivasta antavat rohkeutta tunnistaa ja ottaa puheeksi, miltä itsestä tuntuu.
Lääketieteellisen hoidon tarve
Masennuksen pitkittyessä tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. Hoitoa vaativan masennuksen keskeinen oire on jatkuva alakuloinen mieliala ja vaikeus kiinnostua tai nauttia mistään sellaisestakaan, joka on aiemmin tuottanut mielihyvää ja iloa.
Avun hakeminen
Elämänlaatua heikentävän masennustilan takia voi kuka tahansa meistä joskus elämän aikana tarvita erillistä psykiatrista arviota tai hoitoa esimerkiksi psykiatrian poliklinikalla tai päihdehoidon tai perusterveydenhoidon mielenterveyspalveluiden piirissä. Lievä tai keskivaikea masennus on kuitenkin usein hoidettavissa oman hoitavan lääkärin ja hoitohenkilökunnan avulla. Kun itse tai läheiset epäilevät kyseessä olevan hoitoa vaativa masennus, on siitä hyvä kertoa hoitohenkilökunnalle, jotta voidaan varata enemmän aikaa keskusteluun. Hoitohenkilökunnan kanssa elämäntilanteen jäsentäminen ja terveydentilaan liittyvät keskustelut ovat osa masennustilan arviointia ja hoitoa.
Lääkehoito
Masennuksen oireita voidaan helpottaa masennuslääkkeillä. Masennuslääkkeet ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä paljon ja yleensä voidaan löytää kaikille oireita helpottava lääkitys.
Unettomuuteen tai vaikeaan kipuun voi liittyä myös masennusta, jolloin ensisijainen hoito on unen turvaaminen ja riittävä kipulääkitys.
Oman elämän jäsentäminen
Ihmisen selviämiskyky vaikeissa elämäntilanteissa vaihtelee liittyen aiempiin kokemuksiin ja muuhun ajankohtaiseen kuormitukseen. Vaikean sairauden kohdatessa tarvitsemme kaikki tukea ja kärsivällisyyttä. Oman elämän tapahtumien jäsentäminen kirjoittamalla tai piirtäen, maalaten tai musiikin keinoin on hyvä perusta surutyölle.
Yhteinen tekeminen
Alakuloisuus heikentää elämänlaatua, jolloin myös elämänhalu heikkenee. Vaikeassa elämäntilanteessa läheisten läsnäolo, yhteinen tekeminen tai esimerkiksi musiikin, elokuvan tai luonnon monimuotoisuuden seuraaminen antaa usein toivoa ja elämänhalua.
Masentuneena sanojen löytäminen on vaikeata. Silloin mieliala usein reagoi tuttuun tekemiseen positiivisesti, vaikka mieli ei aluksi olisikaan siinä hetkessä mukana.
Hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoitteleminen
Palliatiivisessa hoidossa tavoite on hyvinvointi ja onnellisuus. Myös masennuksen itsehoidossa oman hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoitteleminen on keskeistä. Aktiivinen osallistuminen oman hoidon valintoihin ja päätöksentekoon auttaa pääsemään myös masennusoireiden hoidossa eteenpäin. Tällöin läheisten ja hoitavien ihmisten kanssa on tärkeätä avata niitä toiveita ja odotuksia, joita itsellä on. Elämän merkityksellisyys vahvistuu, kun tulemme kuulluksi arjen kokemuksissamme.