Vapaaehtoistoiminta osana palliatiivista hoitoa

Millä tavalla vapaaehtoiset voivat auttaa ja tukea?

Vapaaehtoinen on saatavilla kiireettömänä, luotettavana, tehtävään koulutettuna tukihenkilönä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että niin potilaalle kuin läheisillekin vapaaehtoinen voi toimia kuuntelijana, keskustelijana, seurana, pienten toiveiden toteuttajana, auttajana arjen asioissa.Esimerkkejä tilanteista, joissa vapaaehtoisesta voi olla hyötyä:

• palliatiivisen tai saattohoidon päätös mietityttää: vapaaehtoisella on aikaa keskustella ja hän ei pelkää puhua kuolemasta

• potilas/asukas tai läheinen vaikuttaa yksinäiseltä tai ahdistuneelta: vapaaehtoinen voi tulla seuraksi ja juttukaveriksi

• potilas/asukas on levoton, mutta rauhoittuu, kun joku on vieressä: vapaaehtoinen vapauttaa henkilökunnan muihin tehtäviin

• elämän viimeisiin aikoihin kaivataan lisää elämää: vapaaehtoinen voi lukea runoja, kirjaa tai päivän lehteä ääneen, katsella yhdessä valokuvia tai televisiota, kuunnella radiota, auttaa ulkoilussa, laulaa tai soittaa.

• arkeen kaivataan apua: vapaaehtoinen voi lakata kynsiä, harjata tukkaa, ajaa partaa tai laittaa papiljotteja, rasvata käsiä tai jalkoja

• läheiset alkavat väsyä kuolinvuoteen äärellä: vapaaehtoinen vapauttaa heidän nukkumaan, ulkoilemaan tai käymään kotona

Erona muuhun ystävätoimintaan on se, että palliatiivisen hoidon vapaaehtoinen on koulutettu huomioimaan parantumattoman sairauden vaikutus henkilön elämässä ja hänellä on valmiuksia keskustella tästä aiheesta, jos potilas niin haluaa. Lisäksi vapaaehtoinen voi kulkea sairastuneen ihmisen rinnalla ja läheisen tukena aina kuolemaan saakka.

Vapaaehtoisten avulla potilaalle voidaan muodostaa läsnäolorinkejä tarvittaessa.

”On ihana tunne, kun toiselle voi tuottaa iloa.”

- Palliatiivisen ja saattohoidon vapaaehtoinen

Ammattihenkilöstön ja vapaaehtoisten yhteistyöllä ja avulla omaiset ja läheiset voivat keskittyä olemaan potilaalle tärkeimmässä roolissaan – läheisinä ihmisinä.

"Kenelläkään ei pitäisi olla tunne, että hänet on jätetty aivan yksin.”

- Saattohoidon vapaaehtoinen

Jokainen palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoimintaan osallistuva henkilö koulutetaan tehtäväänsä. Koulutuksessa vapaaehtoinen saa perustiedot vapaaehtoistoiminnasta, palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusteista sekä kuolemaan ja kuolemiseen liittyvistä tekijöistä. Hän käy syvällisesti läpi kohtaamisen ja vuorovaikutuksen kysymyksiä. Tärkeimmät periaatteet palliatiivisen hoidon vapaaehtoiselle ovat vaitiolovelvollisuus ja toisen vakaumuksen kunnioittaminen.

Vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneet haastatellaan ja valitaan soveltuvuuden perusteella. Erityistä huomiota tulee kiinnittää vapaaehtoiseksi hakeutuvan motiiveihin, arvoihin ja voimavaroihin, jotta tuettavan henkilön etu toteutuu.

Vapaaehtoisten koulutusta varten on laadittu Vapaaehtoisen käsikirja. Lisää koulutusohjeita ja materiaaleja löydät SAAVA-hankkeen sivulta.

Hyviä toimintamalleja vapaaehtoistoiminnassa ovat muun muassa

• koulutus, jossa pohditaan vapaaehtoisen motiiveja, arvoja ja voimavaroja sekä perehdytään palliatiivisen hoidon, saattohoidon ja kuoleman kysymyksiin

• perehdytys vapaaehtoistyötä aloittaessa

• kokeneen vapaaehtoisen tuki uudelle vapaaehtoiselle (mentorointi)

• selkeät yksikkökohtaiset toimintaohjeet

• säännöllinen toiminnanohjaus/työnohjaus (yhdessä järjestötoimijan kanssa)

• määräaikainen sitoumus, jota päivitetään säännöllisesti

Vapaaehtoiset ovat eri taustoista tulevia, eri-ikäisiä ihmisiä, joiden motivaatio on olla ihminen ihmiselle siinä ainutlaatuisessa tilanteessa, missä potilas tai läheinen juuri nyt on. He ovat toimintaan sitoutuneita ja heidän toimintansa on organisoitua ja ohjattua. Vapaaehtoiset allekirjoittavat sopimuksen, jossa sitoudutaan vaitiolovelvollisuuteen.

"Kun ihmisen elämä on pienentynyt sängyn kokoiselle alueelle, pienillä asioilla on iso merkitys"

- Palliatiivisen ja saattohoidon vapaaehtoinen

Etsitkö mahdollisuutta toimia vapaaehtoisena palliatiivisen hoidon ja saattohoidon parissa?

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon vapaaehtoiset toimivat Suomessa hyvin monenlaisissa yksiköissä: hoivakodeissa, sairaalaosastoilla, palliatiivisilla osastoilla, kotisairaalan kautta tai saattohoitokodeissa.

Vapaaehtoisia myös kouluttaa ja koordinoi monta eri tahoa.

Eri toimijoita ja saattohoidon vapaaehtoisia kouluttavia tahoja on koottu yhteen valtakunnallisen SAAVA-hankkeen sivulle.

Voit myös tiedustella mahdollisuuksista vapaaehtoistyöhön esimerkiksi alueesi palliatiivisen hoidon ja saattohoidon yksiköistä.

Yhteisenä tavoitteena potilasta hoitavalla yhteisöllä on vaikuttaa potilaana olevan ihmisen loppuelämään ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä ja arvokas. Kokonaisvaltainen, hyvä ja lempeä hoito huomioi potilaan fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen sekä henkisen puolen. Potilaan omaiset ja läheiset huomioidaan yhä vahvemmin merkittävänä osana hoitoa.

Hoitoalan ammattilaiset ja vapaaehtoisuus

Ammattihenkilökunta hoitaa potilaita ja on aina hoitovastuussa. Hoidon perusta on asiantunteva lääketieteellinen hoito. Vapaaehtoisilla on oma, tärkeä roolinsa palliatiivisessa hoidossa: vapaaehtoinen ei korvaa ammattilaista, vaan hän täydentää laadukasta hoitoa olemalla kiireetön rinnalla kulkija parantumattoman sairauden aikana ja sairastuneen ihmisen kuoleman lähestyessä. Tavoitteena on tukea omannäköistä elämää loppuun asti.

Vapaaehtoiselta ei edellytetä kokemusta hoitoalalta eikä ammattiosaamista tarvita, mutta vapaaehtoiset tulee kouluttaa ja perehdyttää tehtäväänsä.

Vapaaehtoiset voivat toimia kaikissa niissä toimintayksiköissä, joissa hoidetaan palliatiivisia potilaita. Toimintaympäristönä voi siis olla ihmisen koti, sairaalaosasto, ympärivuorokautinen asumisyksikkö tai palliatiivinen tai saattohoito-osasto. Vapaaehtoiset voivat toimia myös läheisten tukena.

Suositusten mukaista toimintaa

Vapaaehtoiset ovat, ja ovat aina olleet, oleellinen osa palliatiivisen hoidon ja saattohoidon yhteisöjä, maailmanlaajuisesti.

Kansalliset ja kansainväliset suositukset tukevat vapaaehtoistoimintaa palliatiivisessa hoidossa.

Vapaaehtoistoimintaan palliatiivisessa hoidossa on laadittu valtakunnallinen suositus vuonna 2024. Suosituksen tarkoituksena on avata vapaaehtoistoiminnan periaatteita ja merkitystä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon yhteydessä sekä helpottaa toiminnan käynnistämistä omassa yksikössä.