Ihmisen elämä on yksilöllinen, ja sitä on myös hänen kuolemansa. Suurimmalla osalla ihmisistä vointi muuttuu elämän loppuvaiheessa ennakoiden kuoleman lähestymistä. Potilaan vointi heikkenee, väsymys lisääntyy ja myös oireet voivat lisääntyä. Tietoisuus ympäristöstä heikkenee, mikä voi tuntua läheisistä vaikealta.
Kuoleman lähestyminen
Suurimmalla osalla ihmisistä elämän loppuvaiheessa voinnissa tapahtuu muutoksia, jotka kertovat kuoleman lähestymisestä.
Ruokahalu hiipuu eikä potilas jaksa enää syödä ja juoda.
Potilas on suurimman ajan vuoteessa ja nukkuu paljon.
Mielenkiinto ympäristöön vähenee ja tajunnan taso alenee.
Eritystoiminnot (virtsaus ja suolentoiminta) hiipuvat.
Turvotuksia voi esiintyä, lähinnä alavartalolla ja jaloissa.
Voi olla kuumeilua.
Oireet, kuten kipu, voivat lisääntyä.
Hengitys voi muuttua raskaammaksi, pinnalliseksi tai haukkovaksi, hengitys voi rohista tai saattaa esiintyä hengityskatkoja.
Verenkierto heikkenee.
Kädet ja jalat viilenevät.
Sydämen syke heikkenee.
Useimmilla ihmisillä esiintyy myös psyykkisen voinnin muutoksia elämän lopussa. Tällaisia muutoksia voivat olla tajunnan tason alentuminen, sekavuus ja ahdistuneisuus.
Potilas ei useinkaan jaksa enää paljon keskustella kuoleman lähestyessä, mutta toisen ihmisen läsnäolo ja kosketus, esimerkiksi kädestä kiinni pitäminen, voi rauhoittaa. Myös rauhallinen musiikki tai lukeminen voi joskus olla hyvä vaihtoehto.
Kun kuoleva potilas ei enää jaksa ilmaista itseään, oireita tarkkaillaan havainnoimalla muun muassa ilmeitä ja eleitä, liikehdintää ja ääntelyä. Oireita voidaan lievittää lääkkeellisin ja lääkkeettömin hoitokeinoin.
Kuolema on luonnollinen tapahtuma, joka kuuluu jokaiseen elämään. Yleensä kuoleman hetki on rauhallinen.
Kuolemassa elintoiminnot, kuten hengitys, aivotoiminta, sydämen toiminta ja verenkierto lakkaavat. Läsnä olevat huomaavat kuoleman hetken yleensä hengityksen loppumisena ja asennon rentoutumisena.
Joskus kuoleman hetkeen voi liittyä hengityksen muutoksia, ääntelyä, lihasnykäyksiä tai esimerkiksi käsien haromista. Nämä useimmiten ovat osa normaalia kuolinprosessia.
Kuoleman jälkeen ruumis vähitellen kylmenee ja nivelet jäykistyvät muutamien tuntien kuluessa. Iholle ilmaantuu myös violetinsävyistä väritystä painovoiman mukaisesti alhaalla oleviin kohtiin, esimerkiksi kylkiin.
Läheisenä kuolevan vierellä
Läheisen saattaminen kuolemaan voi olla kokemuksena arvokas ja jättää kauniin muiston. Siihen, millaiseksi läheisen kokemus kuolemisesta muodostuu, vaikuttavat monet tekijät kuten potilaan sairauden aikana saama hoito, mahdolliset kokemukset apua vaille jäämisestä, oma henkinen jaksaminen sekä potilaan ja läheisen saama tuki.
On tärkeää keskustella hoitavan henkilökunnan kanssa kaikista kuolevan potilaan vointiin tai hoitoon liittyvistä kysymyksistä tai huolista. Kuoleman hetki on usein vierellä olevalle läheiselle tunteita herättävä kokemus. On täysin luonnollista, että se voi herättää pelon ja ahdistuksen tunteita. Kuolema on henkilökohtaisena kokemuksena ainutkertainen ja siten asiana aina uusi ja vieras.
Myös kuoleman jälkeen on tärkeä keskustella hoitavan yksikön kanssa, jos hoitoon tai kuolemaan liittyen on jäänyt epäselviä asioita tai ikäviä kokemuksia.
Fyysiset muutokset elämän lopussa
Ruokahalu hiipuu eikä potilas jaksa enää syödä ja juoda.
Potilas on suurimman ajan vuoteessa ja nukkuu paljon.
Mielenkiinto ympäristöön vähenee ja tajunnan taso alenee.
Eritystoiminnot (virtsaus ja suolentoiminta) hiipuvat.
Turvotuksia voi esiintyä, lähinnä alavartalolla ja jaloissa.
Voi olla kuumeilua.
Oireet, kuten kipu, voivat lisääntyä.
Hengitys voi muuttua raskaammaksi, pinnalliseksi tai haukkovaksi, hengitys voi rohista tai saattaa esiintyä hengityskatkoja.
Verenkierto heikkenee.
Kädet ja jalat viilenevät.
Sydämen syke heikkenee.
Psyykkiset muutokset elämän lopussa
Useimmilla ihmisillä esiintyy myös psyykkisen voinnin muutoksia elämän lopussa. Tällaisia muutoksia voivat olla tajunnan tason alentuminen, sekavuus ja ahdistuneisuus.
Potilas ei useinkaan jaksa enää paljon keskustella kuoleman lähestyessä, mutta toisen ihmisen läsnäolo ja kosketus, esimerkiksi kädestä kiinni pitäminen, voi rauhoittaa. Myös rauhallinen musiikki tai lukeminen voi joskus olla hyvä vaihtoehto.
Kun kuoleva potilas ei enää jaksa ilmaista itseään, oireita tarkkaillaan havainnoimalla muun muassa ilmeitä ja eleitä, liikehdintää ja ääntelyä. Oireita voidaan lievittää lääkkeellisin ja lääkkeettömin hoitokeinoin.
Kuoleman hetki
Kuolema on luonnollinen tapahtuma, joka kuuluu jokaiseen elämään. Yleensä kuoleman hetki on rauhallinen.
Kuolemassa elintoiminnot, kuten hengitys, aivotoiminta, sydämen toiminta ja verenkierto lakkaavat. Läsnä olevat huomaavat kuoleman hetken yleensä hengityksen loppumisena ja asennon rentoutumisena.
Joskus kuoleman hetkeen voi liittyä hengityksen muutoksia, ääntelyä, lihasnykäyksiä tai esimerkiksi käsien haromista. Nämä useimmiten ovat osa normaalia kuolinprosessia.
Kuoleman jälkeen ruumis vähitellen kylmenee ja nivelet jäykistyvät muutamien tuntien kuluessa. Iholle ilmaantuu myös violetinsävyistä väritystä painovoiman mukaisesti alhaalla oleviin kohtiin, esimerkiksi kylkiin.
Läheisenä kuolevan vierellä
Läheisen saattaminen kuolemaan voi olla kokemuksena arvokas ja jättää kauniin muiston. Siihen, millaiseksi läheisen kokemus kuolemisesta muodostuu, vaikuttavat monet tekijät kuten potilaan sairauden aikana saama hoito, mahdolliset kokemukset apua vaille jäämisestä, oma henkinen jaksaminen sekä potilaan ja läheisen saama tuki.
On tärkeää keskustella hoitavan henkilökunnan kanssa kaikista kuolevan potilaan vointiin tai hoitoon liittyvistä kysymyksistä tai huolista. Kuoleman hetki on usein vierellä olevalle läheiselle tunteita herättävä kokemus. On täysin luonnollista, että se voi herättää pelon ja ahdistuksen tunteita. Kuolema on henkilökohtaisena kokemuksena ainutkertainen ja siten asiana aina uusi ja vieras.
Myös kuoleman jälkeen on tärkeä keskustella hoitavan yksikön kanssa, jos hoitoon tai kuolemaan liittyen on jäänyt epäselviä asioita tai ikäviä kokemuksia.
Aiheeseen liittyvää
Tarkistettu 31.3.2025