Merkityksettömyyden tunne ja toivottomuus ovat luonnollisia tunteita, ja niiden kohtaamista voi helpottaa, jos tiedostaa, että ne ovat tunteita, eivät ehdottomia tosiasioita. Omaa elämäntarinaa ja oman elämän merkitystä voi pohtia itse tai yhdessä toisen kanssa.
Palliatiivisen potilaan merkityksettömyyden tunne
Merkityksettömyyden tunne voi nousta vakavan sairauden eri vaiheissa, kun joutuu kohtaamaan elämän rajallisuuden. Elämän merkityksellisyyden löytämisessä voi auttaa oman elämäntarinan tarkastelu ja heräävien tunteiden kohtaaminen.
Kuoleman lähestyminen nostaa konkreettisesti esiin elämän rajallisuuden. Kuoleva joutuu luopumaan kerralla kaikista elämänsä tärkeistä asioista. Terve mieli tuntee luopumisen tuskaa, jonka juuristo on kaikessa elämään kuuluneessa hyvässä. Kuoleva joutuu luopumaan myös kaikista haaveistaan ja suunnitelmistaan, ja tämä voi nostaa esiin merkityksettömyyden tunteita, sillä suunnitelmat kuuluvat normaalisti mielen hyvinvointiin.
Kuolemassa ihminen myös lopullisesi menettää kontrollin ja päätäntävallan omaan elämäänsä. Tämä luonnollisesti herättää surun, ahdistuksen ja toivottomuuden tunteita. Myös katumuksen tunteet ovat tavallisia.
Ihmisellä on luontainen tarve pohtia elämän tarkoitusta ja merkitystä. Kuoleman lähestyessä nämä kysymykset usein nousevat pintaan, ja elämän lähestyvä loppu voi herättää tunteen koko elämän merkityksettömyydestä.
Usein asioiden käyminen läpi toisen ihmisen kanssa helpottaa. Hoitopaikassa voidaan tarjota mahdollisuutta keskusteluapuun, ja tätä voi aina myös pyytää.
Apua voivat tarjota esimerkiksi psykososiaalisen tuen yksiköt, sairaalapapit tai psykiatrian yksiköt. Keskusteluapu ei edellytä, että ihmisellä on mitään mielenterveydellistä sairautta, vaan näin voidaan auttaa tervettä mieltä jäsentämään vaikeita asioita.
Joskus myös lääkkeistä voi olla apua, esimerkiksi jos oireisiin liittyy vaikeaa unettomuutta tai masennusta.
On hyvä muistaa, että tunteet ja ajatukset ovat ohimeneviä, mielemme tuottamia hetkellisiä kokemuksia. Negatiivisten tunteiden välttely ei kuitenkaan auta, vaan päinvastoin voi vahvistaa tunnetta. Koetut negatiiviset tunteet ovat todellisia ja sallittuja, mutta niitä ei aina tarvitse uskoa eikä niiden mukaan toimia.
Pysähtyminen oman elämäntarinan ja tarkoituksen äärelle vaatii rohkeutta. Monet ihmiset kokevat kuitenkin erittäin hyödyllisenä oman elämäntarinansa pohtimisen.
Mitkä ovat olleet tärkeitä asioita ja rooleja elämässäsi?
Mikä on tuottanut iloa, missä olet onnistunut?
Mitä olet oppinut elämästä?
Mitä haluaisit läheistesi muistavan sinusta?
Näitä asioita voi olla hyvä miettiä läheisen ihmisen kanssa ja tehdä näistä vaikka kirjallisen dokumentin tai äänitteen.
Armollisuuden kokemus on usein paras apu katumuksen tunteisiin. Voitko olla itsellesi armollinen? Jokainen on tehnyt elämässä ratkaisuja, joihin jälkikäteen ei ole tyytyväinen, ja on hyvä muistaa, että näihin ratkaisuihin on aina ollut syynsä. Ihminen toimii aina kussakin tilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla, ottaen huomioon senhetkisen elämänkokemuksensa, tietonsa ja taitonsa.
Syyt ja aiheuttajat
Kuoleman lähestyminen nostaa konkreettisesti esiin elämän rajallisuuden. Kuoleva joutuu luopumaan kerralla kaikista elämänsä tärkeistä asioista. Terve mieli tuntee luopumisen tuskaa, jonka juuristo on kaikessa elämään kuuluneessa hyvässä. Kuoleva joutuu luopumaan myös kaikista haaveistaan ja suunnitelmistaan, ja tämä voi nostaa esiin merkityksettömyyden tunteita, sillä suunnitelmat kuuluvat normaalisti mielen hyvinvointiin.
Kuolemassa ihminen myös lopullisesi menettää kontrollin ja päätäntävallan omaan elämäänsä. Tämä luonnollisesti herättää surun, ahdistuksen ja toivottomuuden tunteita. Myös katumuksen tunteet ovat tavallisia.
Ihmisellä on luontainen tarve pohtia elämän tarkoitusta ja merkitystä. Kuoleman lähestyessä nämä kysymykset usein nousevat pintaan, ja elämän lähestyvä loppu voi herättää tunteen koko elämän merkityksettömyydestä.
Hoito
Usein asioiden käyminen läpi toisen ihmisen kanssa helpottaa. Hoitopaikassa voidaan tarjota mahdollisuutta keskusteluapuun, ja tätä voi aina myös pyytää.
Apua voivat tarjota esimerkiksi psykososiaalisen tuen yksiköt, sairaalapapit tai psykiatrian yksiköt. Keskusteluapu ei edellytä, että ihmisellä on mitään mielenterveydellistä sairautta, vaan näin voidaan auttaa tervettä mieltä jäsentämään vaikeita asioita.
Joskus myös lääkkeistä voi olla apua, esimerkiksi jos oireisiin liittyy vaikeaa unettomuutta tai masennusta.
Omahoito
On hyvä muistaa, että tunteet ja ajatukset ovat ohimeneviä, mielemme tuottamia hetkellisiä kokemuksia. Negatiivisten tunteiden välttely ei kuitenkaan auta, vaan päinvastoin voi vahvistaa tunnetta. Koetut negatiiviset tunteet ovat todellisia ja sallittuja, mutta niitä ei aina tarvitse uskoa eikä niiden mukaan toimia.
Pysähtyminen oman elämäntarinan ja tarkoituksen äärelle vaatii rohkeutta. Monet ihmiset kokevat kuitenkin erittäin hyödyllisenä oman elämäntarinansa pohtimisen.
Mitkä ovat olleet tärkeitä asioita ja rooleja elämässäsi?
Mikä on tuottanut iloa, missä olet onnistunut?
Mitä olet oppinut elämästä?
Mitä haluaisit läheistesi muistavan sinusta?
Näitä asioita voi olla hyvä miettiä läheisen ihmisen kanssa ja tehdä näistä vaikka kirjallisen dokumentin tai äänitteen.
Armollisuuden kokemus on usein paras apu katumuksen tunteisiin. Voitko olla itsellesi armollinen? Jokainen on tehnyt elämässä ratkaisuja, joihin jälkikäteen ei ole tyytyväinen, ja on hyvä muistaa, että näihin ratkaisuihin on aina ollut syynsä. Ihminen toimii aina kussakin tilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla, ottaen huomioon senhetkisen elämänkokemuksensa, tietonsa ja taitonsa.
Tarkistettu 7.4.2025