Oireiden lääkehoidon toteutuksessa on tärkeä noudattaa lääkärin antamia ohjeita oirelääkityksestä. Säännöllinen lääkitys estää oireen pahenemisen ja siten pitää yllä hyvää toimintakykyä ja vointia paremmin kuin vain tarvittaessa otettu lääkitys.
Koska oireet eivät esiinny tasaisesti koko päivän aikana, säännöllisen lääkityksen ohella on hyvä olla varalla tarvittaessa otettava oirelääke. Tarvittaessa otettavista lääkkeistä on hyvä pitää kirjaa ja kertoa hoitavassa yksikössä, kuinka usein niitä on ollut tarvetta ottaa, jotta lääkitystä voidaan tarpeen mukaan korjata.
Jokaisella potilaalla tulisi olla kirjallinen ajantasainen lääkelista, johon on merkitty säännöllisesti otettavat lääkkeet ja myös tarvittaessa otettavat lääkkeet. Lääkelista on hyvä tarkistaa joka vastaanotolla tai tapaamisella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Hoitavalle taholle on hyvä ilmoittaa myös käytössä olevat reseptivapaat niin sanotut käsikauppavalmisteet, vitamiinit, hivenaineet ja luontaistuotteet. Eri lääkkeillä ja luontaistuotteilla voi olla merkittäviä yhteisvaikutuksia, joten on tärkeää, että hoitava taho on tietoinen kaikista käytössä olevista lääkkeistä tai lääkkeenomaisista valmisteista.
Oirelääkkeet pyritään antamaan ensisijaisesti suun kautta. Mikäli potilas ei pysty ottamaan lääkkeitä suun kautta esimerkiksi pahoinvoinnin tai nielemisvaikeuksien vuoksi, voidaan lääkkeitä annostella myös muissa antomuodoissa. Saattohoidossa voinnin heiketessä ja tajunnan tason alentuessa oirelääkkeet annostellaan usein ihon alle jatkuvana infuusiona lääkeannostelijan kautta (puhekielellä lääkepumppu). Lääkkeitä voidaan annostella myös suoneen tai esimerkiksi vaikeassa kivussa selkäydinnesteeseen lääkeannostelijan kautta. Näin jokaiselle pystytään turvaamaan riittävä oirelääkitys.
Tarkistettu 1.4.2025
