Päivästä suurin osa voi kulua leväten tai nukkuen. Hereillä ollessaan potilas voi olla väsynyt pitkistä päiväunista huolimatta. Myös kiinnostus ympäröiviä asioita kohtaan voi vähentyä.
Palliatiivisen potilaan väsymys
Väsymys kuuluu luonnollisena osana parantumattoman sairauden etenemiseen.
Väsymys on merkittävästi elämänlaatua heikentävä oire suurimmalla osalla palliatiivisessa hoidossa olevista potilaista. Väsymys on harvoin ainut potilasta vaivaava oire. Edennyttä sairautta sairastavan potilaan väsymys onkin monesti oirekokonaisuus, josta on vaikea eritellä lääkkeiden, niiden sivuvaikutusten, sairauden etenemisen ja psykososiaalisten tekijöiden osuutta väsymyksen aiheuttajana.
Toisinaan väsymystä voivat aiheuttaa myös tulehdukset, anemia tai nestevajaus. Syövän tai muun sairauden edetessä niiden merkitys väsymyksen aiheuttajina kuitenkin vähenee.
Sairauden loppuvaiheessa väsymys on luonnollinen osa kuolinprosessia.
Väsymys voi ilmentyä yleisenä heikkoutena, johon liittyy lihasten nopea väsyminen, aktiivisuuden alentuminen, aloitekyvyttömyyttä sekä joskus myös henkistä väsymistä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Väsymyksestä johtuen sosiaalinen elämä voi kaventua ja mieliala alentua.
Voimien vähentymisen lisäksi levon ja unen tarve lisääntyy. Pitkälle edennyttä sairautta sairastavan väsymys ei ole tavanomaista rasituksen aiheuttamaa väsymystä, joka menee ohi riittävällä levolla, vaan tavallisesti potilas on väsynyt levosta huolimatta. Tämä voi johtaa uni-valverytmin häiriintymiseen, lisääntyneeseen tarpeeseen nukkua päiväunia ja rikkonaiseen yöuneen. Tämä voi osin johtaa noidankehään: mitä enemmän nukkuu päivisin, sitä huonommin nukkuu öisin, mikä puolestaan lisää päiväväsymystä ja päivätorkkujen tarvetta.
Väsymyksen hoidoksi ei ole yhtä toimivaa lääkettä. Yhdessä hoitavan lääkärin kanssa on hyvä miettiä, mitkä seikat vaikuttavat väsymykseen ja voidaanko niihin vaikuttaa.
Kortisonilla voidaan joskus nostaa vireystilaa ja ruokahalua väliaikaisesti. Parhaiten kortisonihoito soveltuu lyhytaikaiseen, muutaman viikon kestoiseen käyttöön, sillä pidempään hoitoon liittyy myös haittoja, kuten lisääntyvää lihasheikkoutta ja turvotuksia. Kortisonihoito myös nostaa verensokeria.
Väsymysoireyhtymän omahoitoon kuuluu normaalin vuorokausirytmin noudattaminen mahdollisuuksien mukaan, kevyt liikunta, liikarasituksen välttäminen ja sopivien tavoitteiden asettaminen. On tärkeää pyrkiä sopeuttamaan päivärytmi omien voimien mukaan.
Väsymysoireyhtymä on usein monen tekijän summa ja sairauden kulkuun normaalisti liittyvä ilmiö. Lihasharjoittelu silloin, kun siihen löytyy vielä voimia, voi hidastaa väsymyksen etenemistä. Liikunta myös rentouttaa ja parantaa yöunta. Liiallinen rasitus kuitenkin aiheuttaa lisää väsymystä.
Lisänesteytyksen, ravitsemuksen korjaamisen tai lisäravinteiden käytön ei ole todettu juurikaan vähentävän väsymystä pitkälle edenneessä sairaudessa.
Jo se seikka, että potilas tietää väsymyksen johtuvan etenevästä sairaudesta, auttaa häntä sopeutumaan tilanteeseen. Joskus paras apu löytyy vertaistuesta.
Syyt ja aiheuttajat
Väsymys on merkittävästi elämänlaatua heikentävä oire suurimmalla osalla palliatiivisessa hoidossa olevista potilaista. Väsymys on harvoin ainut potilasta vaivaava oire. Edennyttä sairautta sairastavan potilaan väsymys onkin monesti oirekokonaisuus, josta on vaikea eritellä lääkkeiden, niiden sivuvaikutusten, sairauden etenemisen ja psykososiaalisten tekijöiden osuutta väsymyksen aiheuttajana.
Toisinaan väsymystä voivat aiheuttaa myös tulehdukset, anemia tai nestevajaus. Syövän tai muun sairauden edetessä niiden merkitys väsymyksen aiheuttajina kuitenkin vähenee.
Sairauden loppuvaiheessa väsymys on luonnollinen osa kuolinprosessia.
Väsymys voi ilmentyä yleisenä heikkoutena, johon liittyy lihasten nopea väsyminen, aktiivisuuden alentuminen, aloitekyvyttömyyttä sekä joskus myös henkistä väsymistä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Väsymyksestä johtuen sosiaalinen elämä voi kaventua ja mieliala alentua.
Voimien vähentymisen lisäksi levon ja unen tarve lisääntyy. Pitkälle edennyttä sairautta sairastavan väsymys ei ole tavanomaista rasituksen aiheuttamaa väsymystä, joka menee ohi riittävällä levolla, vaan tavallisesti potilas on väsynyt levosta huolimatta. Tämä voi johtaa uni-valverytmin häiriintymiseen, lisääntyneeseen tarpeeseen nukkua päiväunia ja rikkonaiseen yöuneen. Tämä voi osin johtaa noidankehään: mitä enemmän nukkuu päivisin, sitä huonommin nukkuu öisin, mikä puolestaan lisää päiväväsymystä ja päivätorkkujen tarvetta.
Hoito
Väsymyksen hoidoksi ei ole yhtä toimivaa lääkettä. Yhdessä hoitavan lääkärin kanssa on hyvä miettiä, mitkä seikat vaikuttavat väsymykseen ja voidaanko niihin vaikuttaa.
Kortisonilla voidaan joskus nostaa vireystilaa ja ruokahalua väliaikaisesti. Parhaiten kortisonihoito soveltuu lyhytaikaiseen, muutaman viikon kestoiseen käyttöön, sillä pidempään hoitoon liittyy myös haittoja, kuten lisääntyvää lihasheikkoutta ja turvotuksia. Kortisonihoito myös nostaa verensokeria.
Omahoito
Väsymysoireyhtymän omahoitoon kuuluu normaalin vuorokausirytmin noudattaminen mahdollisuuksien mukaan, kevyt liikunta, liikarasituksen välttäminen ja sopivien tavoitteiden asettaminen. On tärkeää pyrkiä sopeuttamaan päivärytmi omien voimien mukaan.
Väsymysoireyhtymä on usein monen tekijän summa ja sairauden kulkuun normaalisti liittyvä ilmiö. Lihasharjoittelu silloin, kun siihen löytyy vielä voimia, voi hidastaa väsymyksen etenemistä. Liikunta myös rentouttaa ja parantaa yöunta. Liiallinen rasitus kuitenkin aiheuttaa lisää väsymystä.
Lisänesteytyksen, ravitsemuksen korjaamisen tai lisäravinteiden käytön ei ole todettu juurikaan vähentävän väsymystä pitkälle edenneessä sairaudessa.
Jo se seikka, että potilas tietää väsymyksen johtuvan etenevästä sairaudesta, auttaa häntä sopeutumaan tilanteeseen. Joskus paras apu löytyy vertaistuesta.
Tarkistettu 3.4.2025