​Sedaation syvyyden määrittelee potilaan oireet. Kevyessä sedaatiossa potilas on unelias, mutta puheella heräteltävissä. Syvemmässä sedaatiossa potilas on jatkuvassa unessa.

Sedaation aiheet

Sedaatiota voidaan käyttää, jos potilaalla on sietämätön oire, jota ei saada helpotettua, vaikka kaikki voitava on tehty. Syynä on useimmiten vaikea hengenahdistus, levottomuus tai henkinen kärsimys, kipu tai pahoinvointi. Joskus syynä voi olla akuutti verenvuototilanne.

Ennen sedaation aloitusta huolehditaan siitä, että kaikki muu voitava potilaan oireiden lievittämiseksi on tehty. Sedaation aloituksesta keskustellaan potilaan ja hänen läheistensä kanssa. Jos potilas ei enää itse kykene tahdonilmaisuun hoidosta, lääkäri tekee hoitopäätöksen keskusteltuaan läheisten kanssa siitä, mitä potilas olisi todennäköisesti toivonut tilanteessa tehtävän.

Sedaation kesto

Sedaation kesto vaihtelee potilaan tarpeen mukaan. Joskus riittävää voi olla lyhytaikainen sedaatio esimerkiksi yöksi, jolloin lääkkeen avulla päästään tukalan olon yli. Sedaatio voi myös olla esimerkiksi muutaman päivän kestoista, jonka jälkeen hoito jatkuu muilla oirelääkkeillä, tai sitten potilas voidaan sedatoida viimeisiksi elinpäiviksi aina kuolemaan asti.

Sedaatiota kuolemaan asti voidaan käyttää, kun kuolema on lähellä (elinaikaennuste päiviä). Silloin sedaatio mahdollistaa potilaan rauhallisen luonnollisen kuoleman perustautiinsa. Sedaatio ei siis ole kuolinapua eikä potilas kuole annettuun lääkkeeseen, vaan sairauteensa unen aikana.

Hoito sedaation aikaan

Sedaation aikana kipulääkkeen ja muiden tarpeellisten oirelääkkeiden antaminen jatkuu edelleen. Sedaation aikana huolehditaan hyvästä oireseurannasta ja potilaan hyvästä hellästä perushoivasta. Myös läheisistä huolehditaan. Läheisille sedaatiopäätös voi olla helpotus, jos edeltävästi on ollut vaikeita oireita. Samalla siihen voi kuitenkin liittyä isoa luopumisen surua tilanteen rauhoittumisen tuodessa surulle tilaa.​