Ruokahaluttomuus ja ravinnon merkitys
Olemme tottuneet siihen, että hyvä ravitsemus on meidän terveydelle ja toimintakyvylle tärkeätä. Saattohoitotilanteessa sairaus itsessään aiheuttaa laihtumista ja surkastuttaa lihaksia. Sairauden edetessä ruoan imeytyminen aineenvaihdunnan kautta elimistön rakennusaineiksi heikkenee, eikä elimistö enää pysty käyttämään ravintoa hyväkseen syömisestä tai tuetusta ravitsemuksesta huolimatta.
Kun ruokahalu vähenee, läheisten huoli syömisistä voi kasvaa. Ruokailuun kannustaminen saattaa olla potilaalle stressaavaa, vaikka sillä hyvää tarkoitetaankin. Silloin on hyvä muistaa, että ruokahaluttomuus on potilaalle luonnollinen olotila, eikä ravitsemus määrää potilaan vointia tai elinaikaa, vaan sairaus. Väkisin syöminen voi huonontaa vointia lisäämällä pahoinvointia.
Aiempien tukevien aterioiden tilalle potilaille usein maittaa omaan tahtiin nautitut pienet viileät ateriat (esimerkiksi kiisselit, viilit ja hedelmäpalat). Ruoan merkitys on tuoda iloa päivään, ja siihen voi riittää pienikin suupala silloin tällöin nautittuna.
Ravinto ja nesteytys lähellä kuolemaa
Potilaalle tarjotaan ruokaa ja juotavaa niin kauan kuin hän kykenee syömään ja juomaan. Lähellä kuolemaa potilas ei yleensä halua enää syödä, eikä nälän tunnetta ole. Kuolinprosessissa elimistön toiminnat hiipuvat, eikä ravitsemus muuta sitä tosiasiaa.
Lähellä kuolemaa halu ja kyky nauttia nesteitä vähenevät. Potilaalle saattaa myös kehittyä nielemisvaikeutta ja tajunnantason laskua niin, että potilas ei kykene nauttimaan nesteitä viimeisinä päivinä. Tässä vaiheessa potilas ei usein koe janon tunnetta. Suuta on tarpeen hoitaa sekä säännöllisellä puhdistamisella että kostuttamisella.
Hiipuvalle elimistölle keinotekoinen nesteytys voi olla taakka. Se aiheuttaa herkästi nesteen kertymistä elimistöön kuten hengitysteihin, vatsaonteloon tai raajoihin turvotuksina. Se lisää myös sydämen kuormaa.
Nesteytys on hyvää hoitoa silloin, kun potilaalla on sairaustilanne, jonka yli nesteytystukihoidolla päästään. Kuolema ei ole sellainen tilanne. Potilas ei siis kuole, koska hän ei syö ja juo, vaan hän ei syö ja juo, koska hän tekee kuolemaa.