Vahvojen, morfiininkaltaisten kipulääkkeiden aiheuttama hengityslama on kuitenkin epätodennäköinen, kun kipulääkitys aloitetaan sopivalla annoksella, annosta nostetaan tarpeen mukaan asteittain ja annostellaan kipuvastetta seuraten. Kipu itsessään pitää yllä elimistössä stressitilannetta ja kiihdyttää hengityskeskuksen toimintaa estäen kipulääkkeiden hengitystä lamaavaa vaikutusta. Elämän loppuvaiheessa hengityksessä tapahtuu muutoksia lähestyvään kuolemaan liittyen kipulääkityksestä riippumatta. Kova, hoitamaton kipu kuormittaa kokonaisvaltaisesti kehon toimintaa, rasittaa sydäntä ja voi rajoittaa potilaan hengitystyötä. Tällöin vahvat kipulääkkeet lievittäessään kipua edesauttavat kehon toimintaa ja helpottavat hengitystä. Opioideja käytetään myös hengenahdistuksen oireenmukaisessa hoidossa.
Vahvat kipulääkkeet voivat lamata hengityskeskuksen toimintaa esimerkiksi tilanteissa, joissa lääkettä on väärinkäytetty huumausaineena tai on tapahtunut lääkitysvirhe. Yliannostukseen liittyy kliinisiä merkkejä, jotka lääkäri voi todeta tutkiessaan potilaan. Jos epäillään kipulääkkeiden aiheuttavan hengityksen heikkenemistä tai lamaantumista, kipulääkkeen annostusta vähennetään ja tarvittaessa lääkevaikutus voidaan kumota vastalääkkeellä. On hyvä muistaa, että kuoleman lähestyessä hengitys muuttuu työläämmäksi ja hengitysrytmi muuttuu, mikä ei liity kipulääkkeisiin.