Keuhkosairaudet

Monet keuhkosairaudet aiheuttavat pitkälle edenneinä hengenahdistusta ja muita oireita. Keuhkopotilaan palliatiivinen hoito on tärkeää, vaikka ennuste vaihtelee paljon potilaasta toiseen.

Keuhkoahtaumatautia sairastaa noin 3–4 prosenttia suomalaisista. Se on suurella osalla toteamisvaiheessa lievä tai keskivaikea. Tupakoinnin lopettaminen on sairauden tärkein hoito. Osalla keuhkoahtaumatauti kuitenkin etenee vaikeaksi, ja Suomessa keuhkoahtaumatautiin menehtyy noin 1 000 ihmistä vuodessa.

Osa keuhkokudoksen sairauksista voi edetä vaikeaksi sidekudoksen korvatessa keuhkokudosta. Näistä sairauksista yleisin on idiopaattinen keuhkofibroosi. Jos keuhkonsiirto ei ole mahdollinen eikä lääkehoito hidasta tautia, johtaa myös tämä sairaus yleensä kuolemaan.

Vaikea-asteisen keuhkosairauden merkkejä ovat hengenahdistus jo pienessä rasituksessa kuten alle 100 metrin tasamaakävelyn jälkeen, toistuvat pahenemisvaiheet ja sairaalahoidot, monet muut sairaudet, voimakkaasti alentunut keuhkojen toiminta puhalluskokeissa ja happihoidon tarve.

Osa keuhkopotilaista elää vaikeankin sairauden kanssa useita vuosia, mutta oirehoidon ja tuen tarve on silti suuri. Lisäksi tilanne saattaa edetä nopeasti saattohoitovaiheeseen, joka voi tulla hieman yllättäen vaikean pahenemisvaiheen myötä. Siksi palliatiiviseen hoitoon kannattaa panostaa keuhkosairauden muun hoidon rinnalla ja tehdä yhdessä hoitavan lääkärin kanssa ennakoiva hoitosuunnitelma. Tämä ei ole este sairautta hidastavalle hoidolle tai kuntoutukselle, päinvastoin.

Tavallisimmat oireet

Hengenahdistus ja yskä

Keuhkosairauksien yleisin ja vaikein oire on hengenahdistus. Hengitettävät keuhkoputkia avaavat lääkkeet lievittävät hengenahdistusta. Joskus vaikeassa keuhkosairaudessa lääkettä on hankala saada vedetyksi keuhkoihin. Tällöin kannattaa kysyä lääkäriltä erilaisista lääkevaihtoehdoista. Jos potilaalla on hapenpuute ja happihoito on katsottu hyödylliseksi, tätä kannattaa käyttää ohjeiden mukaan. Ilman hapenpuutetta happihoidosta ei ole hyötyä.

Liikkuminen omien voimien rajoissa on hyödyllistä. Oikea hengitystekniikka ja ‑asento, fysioterapian keinot sekä ilmavirta (esim. tuuletin) ovat usein avuksi.

Vaikeassa sairaudessa voidaan käyttää morfiinin kaltaisia lääkkeitä, jos muut hoidot eivät tuo riittävästi apua hengenahdistukseen. Nämä lievittävät myös yskää osalla potilaista.

Kipu

Vaikeaa keuhkosairautta sairastavalla voi olla kipuja etenkin rintakehällä. Tätä hoidetaan samoin kuin muillakin potilailla.

Psyykkinen kuormittuneisuus

Ahdistuneisuus ja masentuneisuus ovat yleisiä vaikeasta keuhkosairaudesta kärsivillä ihmisillä. Ne myös voimistavat hengenahdistuksen kokemusta, ja siksi niistä on hyvä kertoa. Hoitohenkilökunnan ja läheisten antama aika, keskusteluapu ja läsnäolo tukevat potilasta huonoinakin päivinä. Potilaan rauhoittaminen ja paniikin hallinta ovat tärkeä osa hengenahdistuksen hoitoa. Psyykkisiä oireita voidaan hoitaa myös lääkkeillä.

Väsymys ja ruokahaluttomuus

Pitkälle edennyt keuhkosairaus aiheuttaa väsymystä ja ruokahalun hiipumista sekä ravitsemustilan heikkenemistä. Jos ruokahalu on huono, on tärkeää syödä runsaskalorista ruokaa pieninä annoksina useasti mielitekojen mukaan. Väsymystä voidaan pyrkiä hillitsemään ulkoilemalla ja liikkumalla voimien sallimissa rajoissa. On tärkeä myös huolehtia säännöllisestä unirytmistä. Myös kortisonilla voidaan lyhytaikaisesti lievittää väsymystä ja parantaa ruokahalua.

Elämän loppuvaihe

Elämän loppuvaiheessa voimat vähenevät, väsymys voimistuu ja unen ja levon tarve kasvaa. Osa keuhkopotilaista pelkää loppuvaiheessa tukehtumista. Vaikka hengenahdistus voi olla vaikeaa, sitä voidaan lievittää kuolemaan saakka esimerkiksi morfiinilla ja tarvittaessa jopa sedaatiolla eli nukuttamalla. Yleensä keuhkopotilaan kuoleminen tapahtuu hengitysvajauksen ja tajuttomuuden myötä. Äkillinen tukehtuminen on äärimmäisen harvinaista.

Älä jää oireiden kanssa yksin

Muista aina kertoa hoitavalle lääkärille ja hoitajille oireistasi. Hyvä oireiden hoito kuuluu sairauden kaikkiin vaiheisiin. Sen avulla pyritään turvaamaan mahdollisimman hyvä ja aktiivinen elämä.

Lue lisää:

Lue lisää Oireet​

Milloin ja mihin palliatiiviseen hoitoon?

On hyvä olla yhteydessä hoitavaan yksikköön, mikäli yleistila heikkenee, ilmaantuu häiritseviä oireita tai oireet pahenevat. Kaikkien yliopistosairaaloissa ja useissa keskussairaaloissa on palliatiivisen hoidon yksiköt tai vastuuhenkilöt sekä kipuklinikat, joista saa apua oireiden hoitoon. Myös psykososiaalista tukea ja keskustelutukea on mahdollista saada. Kenenkään ei pidä jäädä sairautensa kanssa yksin.

Elämän loppuvaiheessa hoidosta vastaava taho on tavallisimmin perusterveydenhuollossa lähellä kotia. Se voi olla palliatiivinen poliklinikka, terveyskeskus, kotisairaala, kotisairaanhoito tai kotihoito, saattokoti tai -osasto. Tärkeää on, että etukäteen on sovittu, mistä saa apua kellon ympäri kaikkina viikonpäivinä.

Elämän loppuvaiheessa päivystyksessä käynti on rasittavaa, ja siksi sitä pyritään välttämään ennakoiden mahdollinen voinnin heikkeneminen ja muutokset oireissa yhdessä hoitavan tahon kanssa. Ellei kyseessä ole akuutti hätä, ennen päivystykseen hakeutumista on hyvä ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon. Jos potilaalla on kotisairaalayhteys, sairaanhoitaja tai lääkäri voi tarvittaessa tulla kotikäynnille arvioimaan tilanteen tai järjestää sairaalapaikan (tukiosasto, lupapaikka) niin, että potilaan ei tarvitse hakeutua päivystykseen.

Lue lisää:

Palvelut​


Edellinen sivuSeuraava sivu