Silmätipat ja -voiteet ovat silmän paikallishoitoon tarkoitettuja valmisteita. Joskus silmäsairauksia hoidetaan myös suun kautta otettavilla lääkkeillä, silmän sisäisinä pistoksina tai päivystyksellisesti suoraan verisuoneen annosteltavilla lääkkeillä.
Silmätipat kuuluvat monen silmäsairauden jatkuvaan hoitoon ja tällöin niiden säännöllinen käyttö on erityisen tärkeää.
Silmätipat ja -voiteet ovat silmän paikallishoitoon tarkoitettuja valmisteita. Mikäli potilaalla on käytössä samanaikaisesti useita eri valmisteita, antojärjestys voi olla tärkeä. Tällöin on hyvä tarkistaa antojärjestys lääkkeen määrääjältä.
Pese kädet aina ennen tippojen tiputusta.
Silmätipat annostellaan ennen silmävoidetta, sillä paksumpi voide estää tippojen lääkeaineen imeytymisen silmään. Silmätipat tiputetaan luomitaskuun yksitellen. Silmävoidetta laitetaan ”nauhana” alaluomen luomitaskuun noin 1 senttimetrin matkalle.
Silmätippojen imeytymistä voi tehostaa painamalla kevyesti muutaman kymmenen sekunnin ajan sormenpäällä silmän sisäkulmasta, jolloin estetään lääkeaineen kulkeutuminen verenkiertoon ja kyynelkanavasta nenään. Silmätippapullolla ei saa koskettaa silmää, luomea eikä silmäripsiä. Eri tippojen välillä on hyvä pitää 5–15 minuutin tauko.
Useimmat silmälääkkeet eivät sovi piilolasien kanssa yhtä aikaa käytettäviksi. Osa säilöntäaineettomista, kerta-annospipeteissä olevista silmätipoista on sellaisia, joita voidaan käyttää piilolinssien kanssa yhtä aikaa.
Pakkauksessa on kerrottu lääkkeen säilytykseen liittyvistä asioista, joita tulee noudattaa. Osa valmisteista säilytetään ennen käyttöönottoa jääkaappilämpötilassa, mutta käytön aikana niitä pidetään huoneenlämmössä. Silmätippapullon tai -voiteen kylkeen kannattaa merkitä avaamispäivämäärä.
Suositeltavaa on käyttää säilöntäaineettomia kertakäyttöpipettejä silloin, kun se on mahdollista. Useimmat silmävalmisteet ovat hyvin siedettyjä, mutta ohimenevää paikallista ärsytystä ja näön sumenemista voi esiintyä.
Esimerkiksi silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa ja diabeettiseen verkkokalvosairauteen liittyvää tarkan näön alueen turvotusta voidaan hoitaa silmän lasiaiseen annosteltavalla lääkehoidolla. Silmän lasiaiseen voidaan myös ruiskuttaa erilaisia tulehdusta hoitavia lääkkeitä. Kortisoni- ja muita erityisesti silmän sisään suunniteltuja implantteja voidaan käyttää tiettyjen silmäsairauksien hoitona.
Glaukooman hoidossa voidaan joskus käyttää asetatsoliamidia. Asetatsoliamidi on ainoa suun kautta käytettävä silmänpainelääke. Lääkkeellä on varsinkin pitkäaikaisessa käytössä monia sivuvaikutuksia, jotka rajoittavat sen käyttöä.
Asetatsoliamidia sekä spironolaktonia voidaan joissakin tapauksissa käyttää silmän verkkokalvon keskeisen nesteirtauman (retinopathia centralis serosa) hoidossa.
Kortisonia voidaan käyttää tiettyihin silmäsairauksiin tai niiden ennaltaehkäisyyn.
Suun kautta otettavilla antibiooteilla voidaan hoitaa myös joitakin silmän alueen tulehduksia.
Akuutin glaukoomakohtauksen yhteydessä voidaan käyttää verisuoniteitse annettavaa mannitoliliuosta, joka osmoottisen vaikutuksensa vuoksi auttaa laskemaan silmänpainetta.
Pese kädet aina ennen tippojen tiputusta.
Silmätipat annostellaan ennen silmävoidetta, sillä paksumpi voide estää tippojen lääkeaineen imeytymisen silmään. Silmätipat tiputetaan luomitaskuun yksitellen. Silmävoidetta laitetaan ”nauhana” alaluomen luomitaskuun noin 1 senttimetrin matkalle.
Silmätippojen imeytymistä voi tehostaa painamalla kevyesti muutaman kymmenen sekunnin ajan sormenpäällä silmän sisäkulmasta, jolloin estetään lääkeaineen kulkeutuminen verenkiertoon ja kyynelkanavasta nenään. Silmätippapullolla ei saa koskettaa silmää, luomea eikä silmäripsiä. Eri tippojen välillä on hyvä pitää 5–15 minuutin tauko.
Useimmat silmälääkkeet eivät sovi piilolasien kanssa yhtä aikaa käytettäviksi. Osa säilöntäaineettomista, kerta-annospipeteissä olevista silmätipoista on sellaisia, joita voidaan käyttää piilolinssien kanssa yhtä aikaa.
Pakkauksessa on kerrottu lääkkeen säilytykseen liittyvistä asioista, joita tulee noudattaa. Osa valmisteista säilytetään ennen käyttöönottoa jääkaappilämpötilassa, mutta käytön aikana niitä pidetään huoneenlämmössä. Silmätippapullon tai -voiteen kylkeen kannattaa merkitä avaamispäivämäärä.
Suositeltavaa on käyttää säilöntäaineettomia kertakäyttöpipettejä silloin, kun se on mahdollista. Useimmat silmävalmisteet ovat hyvin siedettyjä, mutta ohimenevää paikallista ärsytystä ja näön sumenemista voi esiintyä.
Esimerkiksi silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa ja diabeettiseen verkkokalvosairauteen liittyvää tarkan näön alueen turvotusta voidaan hoitaa silmän lasiaiseen annosteltavalla lääkehoidolla. Silmän lasiaiseen voidaan myös ruiskuttaa erilaisia tulehdusta hoitavia lääkkeitä. Kortisoni- ja muita erityisesti silmän sisään suunniteltuja implantteja voidaan käyttää tiettyjen silmäsairauksien hoitona.
Glaukooman hoidossa voidaan joskus käyttää asetatsoliamidia. Asetatsoliamidi on ainoa suun kautta käytettävä silmänpainelääke. Lääkkeellä on varsinkin pitkäaikaisessa käytössä monia sivuvaikutuksia, jotka rajoittavat sen käyttöä.
Asetatsoliamidia sekä spironolaktonia voidaan joissakin tapauksissa käyttää silmän verkkokalvon keskeisen nesteirtauman (retinopathia centralis serosa) hoidossa.
Kortisonia voidaan käyttää tiettyihin silmäsairauksiin tai niiden ennaltaehkäisyyn.
Suun kautta otettavilla antibiooteilla voidaan hoitaa myös joitakin silmän alueen tulehduksia.
Akuutin glaukoomakohtauksen yhteydessä voidaan käyttää verisuoniteitse annettavaa mannitoliliuosta, joka osmoottisen vaikutuksensa vuoksi auttaa laskemaan silmänpainetta.
Tarkistettu 21.11.2019
