Siirry sivun sisältöön

Kaihileikkauksen riskit

Kaihileikkaus on yleisesti ottaen turvallinen toimenpide ja suurimmalla osalla leikkaus sujuu ongelmitta.

Kaikkiin leikkauksiin liittyy riskejä, ja tällaisen riskin tapahtuessa lisäkäynnit ja mahdollisesti lisätoimenpiteet voivat olla tarpeen. Kaihileikkauksen riskejä voidaan vähentää erilaisilla toimilla ja valmisteluilla.

On muistettava, että jos kaihileikkauksesta pidättäydytään, kaihin määrä tulee ajan myötä lisääntymään. Tällöin näkö heikkenee entisestään, ja kaihin lisääntyessä myös leikkaus voi muuttua haastavammaksi suorittaa. Tämän vuoksi on suositeltavaa tehdä kaihileikkaus silloin, kun leikkauksen kriteerit täyttyvät ja kaihi aiheuttaa potilaalle oireita.

Kaihileikkauksen riskejä:

Kaihileikkauksen yhteydessä silmään laitetaan tekomykiö, jonka avulla on mahdollista säätää silmän taittovoimaa. Ennen leikkausta tehdään yhdessä potilaan kanssa päätös toivotusta silmän taittovoimasta. Tekomykiön vahvuuden valinnassa käytetään silmän rakenteellisia mittoja ja laskentakaavoja. Nykyaikaisilla tekniikoilla valtaosaan silmistä saadaan tavoitteita vastaava taittovoima, jolla potilaan silmälasitarve halutulle etäisyydelle olisi mahdollisimman pieni. Osalle potilaista kuitenkin jää leikkauksen jälkeen taittovirhettä, jota voidaan hoitaa silmälaseilla.

Julkisen puolen palvelulupaukseen kuuluu kaihin aiheuttaman näöntarkkuuden parantaminen. Mahdollisuus päästä eroon silmälaseista ei kuulu palvelulupaukseemme. Jos kaihileikkauksen jälkeen potilaalle jää suuri ja merkittävää haittaa aiheuttava taittovirhe, voidaan tapauskohtaisesti harkita uusintakirurgiaa erilaisilla tekniikoilla.

Silmät ovat herkemmät kuivumiselle kaihileikkauksen jälkeen. Näin voi olla varsinkin silloin, jos silmissä on jo ennen leikkausta ollut jossain määrin kuivuusoiretta. Leikkauksen jälkeen saat ohjeet kostutustippojen käytöstä, joista on hyötyä pitkäänkin käytettynä. Jos koet kärsiväsi kuivista silmistä, säännöllinen kostutushoito on hyvä aloittaa jo hyvissä ajoin ennen kaihileikkausta.

Silmänpaine saattaa ohimenevästi kohota toimenpiteen jälkeen. Näin voi tapahtua varsinkin potilailla, joilla on jo ennen kaihileikkausta ollut koholla oleva silmänpaine tai silmänpainetauti eli glaukooma. Kohonnut silmänpaine voi aiheuttaa silmä- ja/tai päänsärkyä ja näön sumenemista. Jos oireita ilmenee, ota yhteyttä toimenpideyksikköön.

Tekomykiö poikkeaa valontaitto-ominaisuuksiltaan silmän omasta mykiöstä. Noin kuusi prosenttia kaihileikatuista kokee pimeällä liikenteessä valoheijastumia, jotka voivat vaikuttaa autolla ajoon. Näkökentän laitaosien sirppimäiset varjostumat ovat tavallisia leikkauksen jälkeen. Näköjärjestelmän tottumisen myötä näiden ilmiöiden aiheuttama vaiva tavallisesti lievenee.

Osalla potilaista sarveiskalvon turpoaminen leikkauksen jälkeen voi aiheuttaa tilapäisen näön utuisuuden. Turvotus vähenee useimmiten ajan myötä ja sitä voidaan tapauskohtaisesti hoitaa myös silmätipoilla. Joskus harvoin tilanne voi edellyttää kirurgisia toimenpiteitä.

Kaihileikkauksen jälkeisinä viikkoina 1–20 prosentilla potilaista esiintyy makulan eli silmänpohjan tarkannäön alueen turvotusta, jota pyritään hillitsemään leikkauksen jälkihoitoon määrätyillä silmätipoilla. Turvotus voi ilmetä näön epätarkkuutena tai olla niin lievää, ettei se aiheuta oireita. Turvotuksen takia silmälasimääritystä ei suositella tehtävän ennen kuin leikkauksesta on kulunut useampi viikko. Turvotusriskiä voivat suurentaa jotkut muut silmäsairaudet tai leikkauksen aikaiset tapahtumat. Oireista ja pitkäkestoista turvotusta hoidetaan yleensä silmätipoilla tai muulla lääkehoidolla.

Silmän oma linssi eli mykiö sijaitsee värikalvon takana ja on ohuen kalvon, kapselipussin ympäröimä. Kaihileikkauksessa kapselipussi tyhjennetään linssimateriaalista, minkä jälkeen kapselipussin sisälle laitetaan tekomykiö. Leikkauksen aikana kapselipussiin voi syntyä repeämä, jonka kautta silmän etuosaan voi päästä silmänsisäistä hyytelöä eli lasiaista. Silmän etuosaan työntynyt osa lasiaista poistetaan ennen tekomykiön asettamista. Takakapselin repeämään liittyy lievästi kohonnut verkkokalvon irtauman riski. Repeämä ei yleensä vaikuta leikkauksen jälkeiseen näöntarkkuuteen, mutta sen hoitamiseksi voidaan tarvita uusintaleikkaus.

Verkkokalvo on silmän takaosassa sijaitseva valoa aistiva rakenne. Jos se irtoaa silmän pohjasta, näkö on vakavasti vaarassa, ja tilanne vaatii pikaista hoitoa. Kaihileikkaus lisää riskiä verkkokalvon irtaumalle. Kaihileikkauksen jälkeen riski on luokkaa 0,5–1,0 prosenttia viiden vuoden kuluessa (ilman kaihileikkausta noin 0,5 prosenttia viiden vuoden aikana) ja riski on suurempi nuoremmilla potilailla. Muita riskitekijöitä verkkokalvon irtaumalle ovat esimerkiksi verkkokalvon reiät, likitaitteisuus ja silmän vammat. Hoitona on yleensä silmän leikkaus. Hoidettunakin silmän näkökyky voi jäädä alentuneeksi.

Bakteeritulehdukset ovat kaihileikkauksen yhteydessä mahdollisia, mutta hyvin harvinaisia. Tulehdusten estämiseksi aseptiikka leikkaustoimenpiteen yhteydessä on erittäin tarkkaa. Mikäli silmän sisälle tulee bakteeritulehdus, sitä hoidetaan antibiooteilla. Vaikeisiin silmän sisäisiin tulehduksiin voi liittyä pysyvä näön haitta. Nykyisillä leikkausmetodeilla riski vakavaan silmän sisäiseen tulehdukseen on pienempi kuin 1:10 000, eli riski on siis erittäin pieni.

Tarkistettu 13.12.2024