Silmän verkkokalvolla sijaitsevat aistinsolut reagoivat valoon sähköisellä impulssilla. Verkkokalvon monet hermosolut esikäsittelevät hermoimpulssia jo silmässä. Verkkokalvon gangliosolujen hermosäikeet muodostavat näköhermon, joka kulkee silmäkuopan kärjestä kallon sisälle.
Näköhermo koostuu yli miljoonasta hermosäikeestä, joiden määrää voidaan arvioida tutkimalla silmän sisällä oleva näköhermon nystyä eli papillaa. Eri puolelta verkkokalvoa tulevat hermosäikeet järjestäytyvät tarkkaan järjestykseen näköhermossa. Sähköinen impulssi kulkee näköhermoa pitkin väliaivoihin, josta näkörata jatkuu edelleen takaraivossa sijaitsevaan näkökeskukseen.
Näköhermot yhtyvät silmien takana muodostaen näköhermoristin eli kiasman. Näköhermon ristissä osa hermosäikeistä risteää toiselle puolelle siten, että takaraivolohkossa aivojen kuorikerroksella molempien silmien näkökentän oikean puolen aistimus tapahtuu vasemmalla puolella ja päinvastoin.
Tästä primääristä näkökeskuksesta näköaistimus leviää laajalti moniin muihinkin aivoalueisiin, joiden avulla hahmotamme asioita ja muun muassa tunnistamme kasvoja ja tekstiä. Ilman näitä assosiatiivisia näköalueita emme ymmärtäisi ja hahmottaisi näkemäämme.