Näöntarkkuus eli visus kuvaa sitä, kuinka pieniä yksityiskohtia henkilön on mahdollista nähdä. Näöntarkkuus tutkitaan näöntutkimustaululla mahdollinen taittovirhe korjattuna. Kaukonäön ja lähinäön tutkimiseen on olemassa omat taulunsa. Tutkittavan näkemä pienin näkömerkkirivi (tai osa siitä) on hänen paras näöntarkkuutensa.
Näöntarkkuuteen vaikuttavat silmän taittovoima, silmän taittavien väliaineiden valonläpäisykyky, verkkokalvon rakenne, näköhermon, hermoratojen ja keskushermoston toiminta. Myös valaistuksella on vaikutusta näöntarkkuuteen samoin kuin vireystilalla.
Normaaliksi näöntarkkuudeksi on sovittu 1,0 (tai enemmän). Käytännössä 0,8:n näöntarkkuutta voidaan yleensä pitää normaalina. Näöntarkkuus on tarkoituksenmukaista tutkia taittovirheet korjattuna, siis silmälasit tai piilolinssit päässä.
Monesti näöntarkkuus sekoitetaan silmälasiarvoihin eli silmän taittovoimaan. Mikäli tarvitset silmälaseja tai piilolinssejä taittovirheen takia ja silmälasiarvosi ovat vaikka –4, voit silti saavuttaa normaalin näöntarkkuuden (1.0) taittovirheet korjattuna eli silmälasit tai piilolinssit päässä.
Näöntarkkuus on altis muutoksille, ja syynä ovat usein silmän taittovoimakkuuden muutokset ja joskus myös silmäsairaus. Näöntarkkuus voi siis vaihdella vuosien varrella, joten esimerkiksi uusia silmälaseja hankittaessa näöntarkkuus tulee tarkistaa joko optikolla tai silmälääkärillä.
Lapsen näöntarkkuus
Lapsen näkökyky riippuu lapsen iästä. Vasta kouluikäisen lapsen näöntarkkuus on aikuisen tasolla.
Lapsen normaali näöntarkkuus 3–4-vuotiana on 0,5 tai enemmän ja 5–6-vuotiana 0,63 tai enemmän. Kouluikäisen lähinäön näöntarkkuuden tulisi olla yksittäisen silmän osalta vähintään 0,63 ja kaukonäön näöntarkkuuden yksittäisen silmän osalta vähintään 0,8.
Alentuneen näöntarkkuuden syynä voi olla toiminnallinen heikkonäköisyys (amblyopia). Harvemmin kyse on silmän, näköradan tai näköaivokuoren rakennepoikkeavuudesta.
Muut näkökykyyn vaikuttavat tekijät
Näöntarkkuuden lisäksi väri- ja kontrastinäkö sekä näkökentän laajuus ja virheettömyys ovat merkittävä osa näkökykyämme, samoin normaali kahden silmän yhteisnäkö. Muita normaalin näön piirteitä ovat esimerkiksi hämäränäkö ja lähitarkennuskyky (akkomodaatio). Katseen täytyy myös pysyä normaalisti paikallaan halutussa kohteessa, jotta voisimme lukea sujuvasta, seurata liikkuvaa kohdetta tai nähdä hyvin, kun itse liikumme.